Kuten otsikostakin voi päätellä, vauvahaaveet ovat vieläkin vain haaveita. En ole toivoton, vaikka välillä miettiikin, että voiko elämä olla tosiaan niin julma, ettei se meille jälkikasvua suo. Blogia ei ollut pitkään aikaan tullut kirjoitettua, mutta tämä blogi tulee tasan tarkkaan päivittymään ainakin siihen saakka, kunnes pääsen tavoitteeseeni, eli synnytyssaliin. Jokainen kerta, kun kirjoitan tänne on minulle raskasta, koska pistän itseni ajattelemaan aihetta. On paljon helpompi peittää mieltä painavat asiat vaikka siivoamalla tai tekemällä jotain muuta robottimaista.
Lääkäri totesi, että clomit eivät vaikuta tarpeeksi, joten siirrymme syksyllä pistoshoitoon. Ennen tuota päätöstä minulle oli tehtävä uudestaan munatorven aukiolotutkimus, koska ensimmäinen meni totaalisesti pieleen. Tällä kertaa sain kohdunsuulle kaksi puudutuspiikkiä ja niiden avulla operaatio saatiin suoritettua lähes kivuttomasti. Olen niin kiitollinen, että lääkäri suostui tekemään toimenpiteen puudutuksella, eikä minun tarvinnut mennä laparoskopiaan, koska pelkään leikkauksia aivan tolkuttomasti. Tutkimuksen tuloksena oli, että kumpikin puoli oli aivan auki, joten ei ainakaan huolta tukoksista. Käsittääkseni tukoksille ei edes voida mitään?
Lääkäri ei puhunut meille mitään raskaaksi tulemisesta samassa kierrossa, kuin tuo tutkimus tehtiin, emmekä edes yrittäneet, mutta kuukautisia ei kuulunut. Kierron ollessa yli 35 päivää aloitin lääkärin ohjeistuksesta Primolut Nor kuurin, jotta saataisiin kuukautiset aluille, jotta päästäisiin aloittamaan pistoshoito vielä ennen kesää. Kas kummaa kuukautisia ei näkynyt kuurin jälkeenkään. Oltiin jo likemmäs kp50, kun päätin kokeilla tehdä raskaustestin. Tein Clearbluen viikkonäytöllisen testin ja sain näytölle ''raskaana 1-2 viikkoa''. Raskausoireitakin oli ollut, joten mietin voisiko oikeasti nyt olla käynyt tuuri! Alitajuntani kuitenkin sanoi minulle, että kaikki ei ole hyvin eläkä kuvittele olevasi raskaana. Samana iltana alkoi kivuliaat kuukautiskivut. Makasin vatsa kippurassa, kun mies katsoi jääkiekkoa ja ilman särkylääkettä en olisi kestänyt. Veri oli aivan kirkasta ja wc käynneillä pönttöön tippui pieniä hyytymiä. Mielessäni pyöri varhainen keskenmeno, mutta käytyäni viikonlopun jälkeen verikokeissa, lääkäri totesi kemiallisen raskauden. Vaikka kemiallinen raskaus ei olekaan ns. oikea raskaus, se pitää minulla yllä toivoa, että raskautuisin vielä kunnolla!
Tähän kiertoon (eli äsköistä seuranneeseen) yritämme panostaa, koska uskon, että munatorvi''röörien'' putsaamisella on ainakin joku vaikutus raskauden mahdollisuuteen! Bongasin oviksenkin tästä kierrosta, joten ihan hyvät lähtökohdat. Ei auta kuin pitää peukut edelleen pystyssä ja toivoa, että tärppää <3 Raskauden yrittäminen on kuin lapsena olisi joulu joka kuukausi. Odottaa kierron loppua kuin kuuta nousevaa (tai oikeastaan sitä, ettei se loppuisi) ja saa joko lahjoja tai risuja. Toivon todella, että meillä tärppäisi nyt kesällä, jotta emme joutuisi aloittamaan syksyllä pistoshoitoa ihan sen epämukavuuden ja kalleuden vuoksi. Pidän teidät ajantasalla! Mukavaa juhannusta kaikille ja kesää!
