Ihana olla yhdessä!

Olipa ihana ylläri aamulla, kun mies pisti viestiä, että hän on lähdössä viikonloppureissultaan kotiin päin. Olin silloin vielä sängyssä loikoilemassa, koska katselin tv:tä myöhään illalla ja yritin unohtaa vauvahaaveet hetkeksi. Mies saapuikin kotiin, kun olin aamupalaa syömässä ja oli ihana nähdä hänet taas. Olemma olleet vain harvoin seurusteluaikanamme erossa (jos ei lasketa joitain kuukausia, kun minä asuin muualla opiskelujen vuoksi). Onneksi yksinäistä minua lämmitti öisin peiton alle laittamani kaurapussi, jonka olin käyttänyt mikrossa. Ihan huippu kylmille jaloille!

Juteltiin siinä kuulumisia jonkin aikaa ja mies otti vauva-asiat puheeksi! Yleensä se olen minä, joka näistä asioista aloittaa keskustelun, joten tämä oli uutta. Hän kertoi, että moni hänen ystävänsä, joka on yrittänyt lasta, on saanut kuulla tulevansa isäksi heti ensimmäisestä yrityksestä. Arvelin, että häntä kaivelee se, että me emme ole vielä onnistuneet puolen vuoden yrityksestä huolimatta. Kerroin hänelle, että minulla on niin pitkä kierto, että raskautuminen on vaikeaa. Täytyy vain jatkaa yrittämistä ja kyllä se vielä joskus tärpppää meillekin. Pitää kyllä niin paikkansa sanonta: lapsia ei tehdä vaan ne saadaan. Vähän vitsiksi vielä heitin, että turhaan olemme maksaneet kalliista ehkäisystä vuosikaudet, kun minulla on luomuehkäisy sisäänrakennettuna. Mies hymyili ja nyökytteli.

Päätettiin siinä keskustelun päätteeksi vielä hieman antaa läheisyyttä toisillemme, jos tiedätte mitä tarkoitan. Oli ollut ikävä! Ja kerrankin tuntui, että pystyin rentoutumaan ja unohtamaan vauvahaaveet sekä nauttimaan kumppanistani täysin. Välillä petipuuhat ovat tuntuneet suorittamiselta, kun on ollut ovulaatiofiilis. Rentoutumiseen auttoi, etten enää usko, että voisin raskautua tästä kierrosta, joten osasi nauttia eri tavalla, kun ei ole suuria odotuksia.

Ei vieläkään merkkejä kuukautisista! Ja aiemmin tuntemani alavatsan nippailut ovat totaalisesti kadonneet. Epäilen, että ne olivat vauvakuumeen tuotoksia. Huomenna soitan terveyskeskukseen ja varaan ajan lääkärin juttusille. Jännittää!

Pettymys numero kuusi

Pikaisesti laskin, että olen raskaushaaveiden aikana pettynyt kuusi kertaa. Jokaisena kertana syynä on ollut negatiivinen raskaustesti. Negan sain myös tänään tehdessäni testin aamuvirtsasta. Ei sitten pientäkään jälkeä edes hailakasta haamusta, joten selvä juttu tämä on. Mies on viikonlopun poissa kotoa, joten sain ihan rauhassa testailla (ja olisi ollut ihana kertoa positiivisia uutisia hänen palatessaan huomenna kotiin). Jostain syystä minua hävettää testailla miehen ollessa kotona, sillä en halua vaikuttaa yli-innokkaalta. Meidän parisuhteessa helpompi on, että minä kerron miehelle sitten vasta kun plussa on tullut ja voimme yhdessä juhlistaa sitä. Mies on kuitenkin tietoinen, että vauvauutisia voi tulla milloin tahansa, koska emme käytä mitään ehkäisyä ja hänelle se sopii. Odotan sitä päivää niin suuresti, kun voin hymyillen halata häntä ja kertoa, että meitä tulee olemaan kolme!

Enää en viitsi tässä kierrossa testailla, mutta mietin olisiko aiheellista varata sisätutkimusaika terveydenhuollosta. En ole vuosiin ollut sellaisessa ja samalla voisin saada apua superpitkiin kiertoihin. Käytännössä vaan en tiedä voinko syödä lääkkeitä, jos haluan tulla raskaaksi, vai pakottavatko ne kuukautiset alkamaan mahdollisesta raskaudesta huolimatta. Pitäisi varmaan kirjoittaa kysymyksiä paperille ja varata se aika, mutta se ei ole ihan niin helppoa. Työkseni teen arkiaamuja, enkä töistä kehtaa soittaa tällaista asiaa ja aikakin olisi varmasti varattava klo 8-16 välille. Inhoan iltapainotteista/kolmivuorotyötä, mutta päivätyössäkin on omat haasteensa.

Tuntuu kyllä suorastaan mäntiltä tehdä taas negatiivinen testi. En ole koskaan aiemmin tuntenut näin säännöllisesti nippailuja ja pieniä vihlaisuja alavatsassa, vaihdoin aamupalatottumuksiani, koska minua on alkanut kuvottaa tietyt ruoat, meinasin kaatua noustessani autosta, kun iski ihan tajuton huimauskohtaus (ei ole tapahtunut ikinä ennen!) ja rinnat ovat olleet arat (ei enää). Miltä se sitten tuntuu olla raskaana jos ei tältä? En ole mielestäni tarkoituksella etsinyt mitään oireita, mutta tietysti, kun miettii miksi ja toivoo vauvaa niin paljon, haluaa kaiken johtuvat raskaudesta. Nippailut ja rintojen arkuus voivat johtua myös siitä että kehoni valmistautuu kuukautisiin (vaikka ei ole ikinä ennen nippaillut tai rinnat olleet arat), huimaus voi johtua siitä, että hartiani ovat niin jumissa, kuukautiset ovat voineet siirtyä stressin vuoksi ja tutut ruoat ovat voineet alkaa ällöttää ulkomaanmatkan seurauksena. Ei voi tietää...

Varmaa on ainakin, että en ole raskaana. Nyt vain toivon, että kuukautiset alkaisivat pian, että päästään taas yrittämään uudelleen.

Plussa missä viivyt?

Moni raskautta toivova nainen odottaa varmasti herkeämättä kahden viivan ilmestymistä perinteiseen raskaustestiin (tai hymynaaman ilmestymistä digitaaliseen). Päivät tuntuvat kuluvan hitaasti, kun miettii milloin olisi hyvä aika tehdä testi. Päässä pyörii myös ajatus kuukautisten alkamisesta. Mitä jos ne eivät ala? Tai mitä jos alkavatkin ja mahdollisuus raskaudesta on jälleen kuukauden myöhempänä. Alkuaskauden oireitakin löytyy, kun oikein hakee. Alavatsaa turvottaa ja välillä tuntee pieniä vihlaisuja, väsyttää ja paleltaa, ehkä rinnatkin ovat arat. Toive raskaudesta on suuri.

Vuosi sitten tammi-helmikuussa lopettaessani e-pillerit, kuukautiset tulivat kolmen kuukauden ajan hyvin säännöllisesti (kp:iä 30). Elimistö oli varmaankin tottunut tähän säännölliseen kiertoon, joka oli e-pillerien avulla saatu. Teininä minulla oli hyvin pitkä ja epäsäännöllinen kierto, useimmiten tulivat kahden kuukauden välein, mikä ei haitannut silloin yhtään. Vasta e-pillerit tekivät kierrosta säännöllisen. En tiedä mitä tapahtui näiden kolmen kuukauden jälkeen, jolloin menkat tulivat säännöllisesti pillerien jälkeen, sillä kiertoni piteni huomattavasti. Kesällä kp:iä oli jo 51-52. Pitempi kierto johtuu tietysti ovulaation ajankohdasta, mutta en tunne ketään, jolla olisi yhtä pitkä kuukautiskierto. Se on pistänyt mietityttämään, voiko noin pitkillä kierroilla tulla edes raskaaksi.

Pitkä kierto on aika helvetillinen raskautta suunniteltaessa. Joutuu odottamaan älyttömän kauan, ennen kuin voi oikeasti todeta, että kuukautiset ovat myöhässä ja yrityskertoja on harvempi vuodessa. Toivoisin hartaasti, että olisin tämän ominaisuuden suhteen normaali, vaikka en puolukkapäivistä pidäkään.

Kun olin alkanut jo tottua yli 50-päiväiseen kiertoon ja sen asettamiin haasteihin raskauden suhteen, tapahtuikin jotain erikoista. Olin laskenut, että kuukautisten pitäisi alkaa suurin piirtein 1.1., mutta edelleenkään mitään ei kuulu. Tein raskaustestin varmuuden vuoksi joulun jälkeen, koska olimme lähdössä matkalle, ja halusin olla asiasta varma, etten pilaa lomaani ajattelemalla, voinko ottaa alkoholia. Kuukautisia ei loman aikana kuulunut, mutta alavatsa oli todella turvoksissa aamuisin. Odotin joka päivä tahraa, mutta mitään merkkejä ei ilmennyt. Välillä tunsin jännää kihelmöintiä alavatsassa, joka tuntui normaalia kovemmalta. 

Päätin tehdä raskaustestin, kun palaamme kahden viikon matkalta, jos kuukautisia ei siihen mennessä ole kuulunut. Kotona tein testin ja negaa näytti. Olin 100% varma, että olisin raskaana, koska kuukautiset ovat olleet viimeksi marraskuun puolivälissä, mutta ei. Harmitti todella paljon nähdä vain yksi viiva testissä. Mies ei ota turhia paineita asiasta, vaan ajattelee pikemminkin, että vauva saa tulla jos on tullakseen, mutta minä haluaisin jo malttamattomana saada plussauutisia.

Nyt tuosta negatiivisesta testistä on jo viikko ja ostin eilisellä shoppailureissullani tuplapakkauksen apteekin raskaustestejä. En vain uskalla tehdä testiä, koska lataan taas suuren määrän toiveita ja ärsyttää nähdä vain yksi viiva. Rahaakin kuluu testeihin paljon, sillä tämä olisi jo kolmas testi tälle kierrolle.

Kuukautiset ovat olleet nyt 2kk poissa. Olisiko syynä stressi tai lomamatka? Kenties antibioottikuuri? Olenko valeraskaana? Mikseivät kuukautiset ala, jos en ole raskaana? Mielessäni pyörii paljon ajatuksia. Rinnat ovat olleet kipeät jo neljättä päivää. Pitäisikö vielä odottaa viikko, jos kuukautiset alkaisivatkin? Mistä johtuvat nämä päivittäiset nippailut ja vihlonnat alavatsassa?

Päätin tehdä testin negatiivisenkin uutisen uhalla.

Vauvanvaatteita ja huokailua

Lähdin tänään aikaisin aamusta liikkeelle ja ihan sattumalta (oikeasti!) päädyin vauvanvaateostoksille. Halusin herättää hyvin vähän huomiota aikeillani ja kellonaika oli sopiva, koska vain eläkeläisiä oli liikkeellä. Pienellä paikkakunnalla on suuri riski, että tuttuja tulee vastaan ja selitäppä sitten heille, miksi hypistelet vastasyntyneiden vaatteita innolla ja ostoskorista löytyy vaikka mitä. Aina voi toki sanoa, että nämä menevät lahjaksi, mutta kukapa sitä uskoo, kun suvusta/kaveripiiristä ei löydy ihan pikkuisia, eikä juuri nyt ole tiedossa, että tulisikaan. Jauhothan siinä menisi suuhun.

Olen aina sanonut sukulaisille, että meille ei tule lapsia, sillä pidän eläimistä ja haluan antaa kodin mahdollisimman monelle eläinvauvalle. Olen kyllä tiennyt, etten oikeasti ajattele niin, mutta painostava puheenaihe on ollut helppo tukahduttaa tuolla tavoin. Koen todella ahdistavana, jos joku sukulainen alkaa kysellä millä mallilla perheen perustaminen on. En halua edes lähipiirin tietävän vauvahaaveista ennen kuin ne ovat joskus totta.

Poikkesin vähän sivuraitelle, mutta halusin teidän tietävän, miksi vauvanvaateosastojen avoin tutkiskelu on minulle niin vaikeaa. En halua jäädä kiinni, mutta olisi ihana tutkia kauppoja ja haaveilla vauvasta. Ylitin itseni tänään käydessäni katsomassa tarjontaa. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun teen mitään vastaavaa! Olen aina pelännyt, että vauvatavaroiden katselu toisi tunteita pintaan ja vauvankaipuu yltyisi liian suureksi, mutta koin lähinnä ihastuksen tunteita katsellessani supersöpöjä pikkuvaatteita. Olisi tehnyt mieli pukea niitä pikkuiselle.

Eniten tykästyin Kappahlin Newbie valikoimaan. Pikkuiset sukat ja sukkahousut olivat niin suloisia! -50% lisäale jo alennetuista tuotteista suorastaan huusi minua ostamaan jotain pientä kivaa.

 (kuvat Kappahl.com)

Uudet eläinkuvioiset bodytkin olivat niin kivoja...



Loppujen lopuksi lähdin kaupasta tyhjin käsin, koska minulle iski suunnaton valinnan vaikeus. Kaikki Newbie vaatteet pikkuisille olivat niin söppänöitä! Kun plussahaaveet joskus toteutuvat (toivottavasti lähiaikoina) suuntaan uudelleen hypistelemään näitä. Voi kuinka odotankin sitä päivää, että saan tositarkoituksella etsiä vaatteita omalle pienokaiselle.

Seuraavaksi ajattelin katsoa löytyisikö netistä jotain kivaa pikkuisille. Saa suositella hyviä verkkokauppoja, joista löytyisi edullisesti hyviä vaatteita.

Alku

Nyt se on vihdoin tässä! Olen jo vuoden verran miettinyt, kuinka ihanaa olisi kirjoittaa omaa vauvahaaveilublogia. Olen oikeastaan aika vähän seurannut vastaavanlaisia blogeja vauvakuumeen välttämiseksi, joten en ihan tiedä, kuinka tällaista tulisi kirjoittaa, mutta katsotaan mitä tästä tulee.

Haluan alkuun kirjoittaa nimimerkillä ja ilman kuvaa, koska haaveet vauvasta ovat vielä niin alussa, että haluan pysyä mahdollisimman anonyyminä. Aihe ei ole minulle niin luontainen, että voisin siitä tutuilleni avoimesti puhua, mutta blogi antaa minulle mahdollisuuden purkaa tunteitani. En kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että myöhemmin kirjoittaisin myös omalla nimelläni.

Ensimmäiseen postaukseen voisi kirjoittaa vielä vähän taustoja. Ikää on mittarissa 24 ja työelämää takana reilu vuosi. Viisi vuotta asuttu yhdessä avomiehen kanssa ja yhteistä taivalta pian kuusi vuotta. Olen siis vauvakuumeillut jo pidemmän aikaa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Mies on suomalaisen miehen tapaan hitaammin lämpeävä tapaus. Jätin e-pillerit pois liki vuosi sitten ja viime kesänä sain ylipuhuttua miehen luopumaan myös ehkäisystä, joten siitä asti vauva on ollut tosissaan haaveissa. Vielä ei ole kuitenkaan tärpännyt, mutta sen ei anneta lannistaa. Jospa tänne eksyisi muita haaveilijoita, joista saisi vertaistukea ja voitaisiin vaihtaa ajatuksia.

Toivotan kaikki tämän alkuesittelyn myötä lämpimästi tervetulleiksi Bébé.:n pariin!