Heissan! Viime postauksesta onkin jo aikaa. Ei ole ollut inspistä kirjoittaa vauvakuumeilublogia, koska viime aikoina en ole pahemmin kuumeillut. Tunteet menevät vuoristorataa tämän asian suhteen, riippuen paljon myös kuukautiskierrosta. Kuukautisten aikana ja vähän niiden jälkeen on turha ajatella asiaa, koska raskautuminen ei ole niin mahdollista, mutta mahdollisena ovishetkinä alkaa taas ajatella ''mitä jos...?'' ja kuume on todellakin huipussaan, jos kuukautisia ei kuulu.
Piti hakea tyyny pepun alle, koska pöytä on liian korkea (tai tuoli matala).
Aina kuitenkin vauvahaaveet ovat siellä alitajunnassa. Nyt on minulla kp24 menossa. Normaalisti tässä tilanteessa odoteltaisiin jo menkkoja pian saapuvaksi, mutta minun on turha vielä ajatella asiaa. Kuukautiset ovat minun kiertoani ajatellen myöhässä vasta kp60 jälkeen. Eli tuskin ovulaatiotakaan on vielä tapahtunut, jos sitä oikeasti tapahtuu näin pitkässä kierrossa.
Lääkärin määräyksestä otetuista labrakokeista ei selvinnyt mitään poikkeavaa. Kaikki arvot ovat kunnossa ja olen siitä hyvin iloinen. Sain jatkolähetteen naistentautien poliklinikalle gynekologin tutkimuksiin, jossa selvitellään lisää asiaa, mutta minulle varattu aika on vasta huhtikuussa. Nyt arvon sitten, onko minulla juuri sillon kuukautiset, koska silloin olisi kp 59. Voi stressipeikko...
Vauvanhankintayritys jatkuu kuitenkin kaikesta huolimatta ja jos ei tästäkään kierrosta tärppää, niin ei luulisi ainakaan seksin puutteesta johtuvan. Olimme viime viikolla häissä vieraana ja se tuntui pehmentäneen miehen aivoja. Ehkä vähän minunkin.. Olen saanut normaalia enemmän rakkaudenosoituksia ja myös itse antanut niitä takaisin. Välillä on kiva vähän ällömakeilla, kun sitä tapahtuu niin harvoin näin arkisessa parisuhteessa. Olemme puhuneet enemmän miehen kanssa suhteestamme ja miettineet rakentavasti, kuinka voisimme enemmän huomioida toisiamme ja lujittaa suhdettamme. Minusta suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole kuin se, että haluaa toisen kanssa yhteisen lapsen ja luoda koko perheelle rakastavan ja turvallisen kodin.
Tunnen suurta rakkautta avopuolisoani kohtaan ja toivon, että saamme vähintään yhtä monta mukavaa vuotta eteemme, kuin takanakin on. Kyllä sen tietää, kun ''se oikea'' osuu kohdalle. En usko, että näin oikeaa ihmistä löytää niin helposti, joten tekisin vaikka mitä uhrauksia suhteemme eteen. Olipas ihanaa sylkäistä nämä kaksi viimeistä kappaletta ulos sisältä. Välillä tunteet ovat niin vahvoja, että ne tuntee ihan rinnassa. Taitaa tämä alkava kevät olla osasyyllinen tuntemuksiini...
(kuva)
Lääkärikäynti sujui hyvin pienestä jännityksestä huolimatta. Aikaiset ajat ovat hyviä jännityksen kannalta, koska olen niin väsynyt, etten tavallaan jaksa/kerkeä edes jännittää. Lääkärini oli erittäin mukava, asiallinen ja ammattimainen. Tehtiin sisätutkimuskin tiputtelusta huolimatta.
Alakerran lisäksi tutkittiin myös rinnat ja kilpirauhaset. Kaikki vaikutti lääkärin mukaan normaalilta, mutta kohdunsuulta löytyi haavauma. Minulle kirjoitettiin lähete verikokeisiin ja gynekologin jatkotutkimuksiin. Lääkärin mielestä minulle on tehtävä ''kehon kokonaisvaltainen tutkimus''. Kuulosti hauskalta venäläisellä aksentilla sanottuna. Yllätyin löytyneestä haavaumasta, mutta se kaiketi paranee itsekseen. Papakoe tullaan ottamaan syöpäriskin vuoksi.
Tuntui, että olin erittäin hyvissä käsissä ja nyt olen iloinen, että kaikki tutkitaan ennen raskaaksi tulemista. Tiedän sitten, että kaikki on kunnossa ja kroppani voi olla hyvänä kasvualustana vauvalle.
Ajattelin, että minulle olisi lykätty resepti ilman sen suurempia tutkimuksia. Sen sijaan ennen lähetteen kirjoittamista lääkäri oli hyvin kiinnostunut minusta ja parisuhteestani. Hän mietti myös kaikenlaisia psykologisia syitä pitkään kuukautiskiertoon.
Turhaan pelkäsin, että hän kyseenalaistaisi vauvahaaveeni. Olin valmistautunut kuuntelemaan valistusta nuoresta iästäni ja siitä ettei ole mikään kiire. Mutta ei kai se lääkärin päätettävissä ole, milloin kukakin hankkii lapsia. Olisin jo niin valmis saamaan lapsia, kuin lapseton ihminen voi olla. Kaikki silti aikanaan. Käydään kokeissa ensin.
Mensut ne sitten alkoivat aivan yllättäen tiistaina. Olikin jo aika! En laskenut kiertopäiviä, mutta melkein kolme kuukautta oli viimenäkemästä. Pienet toiveet vauvasta romahtivat, mutta samalla tuntui hyvältä, että ei tarvitse enää odottaa ja saadaan uusi yritys.
Olen ollut tämän viikon niin kipeä, ettei ole tosi. Alavatsa on tuntunut niin murjotulta, etten ole juuri muuta tehnyt kuin makoillut ja käännellyt kylkeä toiselle. Onneksi säryt kestivät vain muutaman päivän ja olo on jälleen ok.
Huomenna pitäisi mennä lääkäriin ja sisätutkimuksiin. Vuotoa tulee kuitenkin edelleen jonkin verran, joten luulisin, että tutkimus perutaan. Ajattelin, että kuukautiset ehtivät loppumaan ennen huomista, mutta olisi pitänyt arvata, että tässä näin käy. En kuitenkaan ehdi enää perua aikaa, koska se on heti klo 8, joten menen paikalle keskustelemaan lääkärin kanssa. Ehkä saan apua kuukautisten epäsäännöllisyyteen ilman tutkimustakin. Katsotaan. Jotkut lääkärit tekevät sisätutkimuksia kuukautistenkin aikaan, joten siihen on joka tapauksessa varauduttava, mutta papakoetta tuskin silloin voidaan ottaa.
Jännittää tosi paljon!
Katselin muuten Ebaysta MyBoshi pipoja vauvoille.
Himottaisi tilata kolmen setti, jossa olisi langat ja tarvikkeet sinisen, vaaleanpunaisen ja vihreän pipon virkkaukseen.
Eikä kuukautisista tietoakaan. Taas meni yksi viikko odotellessa. Yksi testi olisi kaapissa, mutta tuntuu turhalta tuhlata se, sillä negaa sekin varmasti näyttäisi. Alun perin ajattelin tehdä testin kerran viikossa, mutta odotellaan nyt vielä kuukautisia alkavaksi.
Jänniä tuntemuksia mahassa koko kuluneen viikon. Olen monesti käynyt vessassa, koska on sellainen tunne, että menkat alkavat. Tänä iltana vatsaan tuli melkoinen elohiiri, jollaista en ole tuntenut ennen. Tuntui aika hauskalta vasemmalla puolen alavatsaa ja tunne kesti jokusen minuutin. Olisiko ovulaatioaika? Vaikea sanoa, enkä usko, että edes ovuloin enää tässä kierrossa. Joka tapauksessa tunne oli jännä ja ajattelin, että tuntuisiko tältä, jos vatsassa asuisi joku. Hetken aikaa haaveilin ja haaveilu lämmitti sydäntäni. Kyllä meillekin joskus tulee pikkuinen, kun sen aika on.
Lauantaina hieman juhlittiin kaveriporukalla. Minä pysyin poikkeuksellisesti alkoholittomalla linjalla, ihan vain varmuuden vuoksi. Eikä alkoholin nauttiminen muutenkaan tue terveellisiä elämäntapoja. Ihmettelyn välttämiseksi kävin salaa täyttämässä lasiini alkoholitonta siideriä ja valitsin sellaisia alkoholittomia tölkkejä, joista ei isolla fontilla mainostettu, etteivät ne sisällä alkoholia. Kukaan ei huomannut, eikä tarvinnut selitellä raittiutta. Fiiliskin oli aamulla parempi.
Sain viikolla varattua ajan sisätutkimukseen, jonotettuani ensin kolmatta päivää terveyskeskuksen linjoilla. Ihan naurettavaa, kuinka vaikeaa on varata lääkärille aikaa, mutta sain kuitenkin ajan 9.2. Lähellä oli, etten ottanut yksityiseen yhteyttä, mutta onneksi tulin järkiini ja säästän rahaa käyttäessäni julkisen puolen palveluja. Harmi, ettei heillä ollut tarjota varsinaista gynekologia, mutta kuulemma muutkin lääkärit tekevät sisätutkimuksia ja voivat ottaa tarvittaessa papanäytteen. Nimestä päätellen sain ajan venäläissyntyiselle naislääkärille. Katsotaan, mitä hän sanoo. Todennäköisesti kuukautiset alkavat juuri ennen tutkimuksia ja minun pitää perua koko aika. Olo on kuitenkin nyt hyvin rauhallinen kuukautisten poisjäämisestä huolimatta. Parempi, etten ajattele koko asiaa ja viikon päästä olen viisaampi.
Nyt tuntuu taas elohiiri vatsanpohjassa!
