Labratuloksia ja tunteiden myllerrystä

Heissan! Viime postauksesta onkin jo aikaa. Ei ole ollut inspistä kirjoittaa vauvakuumeilublogia, koska viime aikoina en ole pahemmin kuumeillut. Tunteet menevät vuoristorataa tämän asian suhteen, riippuen paljon myös kuukautiskierrosta. Kuukautisten aikana ja vähän niiden jälkeen on turha ajatella asiaa, koska raskautuminen ei ole niin mahdollista, mutta mahdollisena ovishetkinä alkaa taas ajatella ''mitä jos...?'' ja kuume on todellakin huipussaan, jos kuukautisia ei kuulu.

Piti hakea tyyny pepun alle, koska pöytä on liian korkea (tai tuoli matala).

Aina kuitenkin vauvahaaveet ovat siellä alitajunnassa. Nyt on minulla kp24 menossa. Normaalisti tässä tilanteessa odoteltaisiin jo menkkoja pian saapuvaksi, mutta minun on turha vielä ajatella asiaa. Kuukautiset ovat minun kiertoani ajatellen myöhässä vasta kp60 jälkeen. Eli tuskin ovulaatiotakaan on vielä tapahtunut, jos sitä oikeasti tapahtuu näin pitkässä kierrossa.

Lääkärin määräyksestä otetuista labrakokeista ei selvinnyt mitään poikkeavaa. Kaikki arvot ovat kunnossa ja olen siitä hyvin iloinen. Sain jatkolähetteen naistentautien poliklinikalle gynekologin tutkimuksiin, jossa selvitellään lisää asiaa, mutta minulle varattu aika on vasta huhtikuussa. Nyt arvon sitten, onko minulla juuri sillon kuukautiset, koska silloin olisi kp 59. Voi stressipeikko...

Vauvanhankintayritys jatkuu kuitenkin kaikesta huolimatta ja jos ei tästäkään kierrosta tärppää, niin ei luulisi ainakaan seksin puutteesta johtuvan. Olimme viime viikolla häissä vieraana ja se tuntui pehmentäneen miehen aivoja. Ehkä vähän minunkin.. Olen saanut normaalia enemmän rakkaudenosoituksia ja myös itse antanut niitä takaisin. Välillä on kiva vähän ällömakeilla, kun sitä tapahtuu niin harvoin näin arkisessa parisuhteessa. Olemme puhuneet enemmän miehen kanssa suhteestamme ja miettineet rakentavasti, kuinka voisimme enemmän huomioida toisiamme ja lujittaa suhdettamme. Minusta suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole kuin se, että haluaa toisen kanssa yhteisen lapsen ja luoda koko perheelle rakastavan ja turvallisen kodin.

Tunnen suurta rakkautta avopuolisoani kohtaan ja toivon, että saamme vähintään yhtä monta mukavaa vuotta eteemme, kuin takanakin on. Kyllä sen tietää, kun ''se oikea'' osuu kohdalle. En usko, että näin oikeaa ihmistä löytää niin helposti, joten tekisin vaikka mitä uhrauksia suhteemme eteen. Olipas ihanaa sylkäistä nämä kaksi viimeistä kappaletta ulos sisältä. Välillä tunteet ovat niin vahvoja, että ne tuntee ihan rinnassa. Taitaa tämä alkava kevät olla osasyyllinen tuntemuksiini...

(kuva)