Kolme pitkää kuukautta takana ja nyt kännistyi neljäs kuukausi! Ihan huikeaa. Tuntuu jotenkin paremmalta ajatella, että raskaus on jo neljännellä kuulla, kuin kolmannella ;)
rv 12+0 Upeaa herätä tähän päivään. Sunnuntaista on muodostunut viikon paras päivä, vaikka odotan aina lauantaitakin kuin kuuta nousevaa, koska silloin saa taputella taas yhden viikon kuluneen kirjoihin. Oltiin miehen kanssa todella tehokkaita, sillä siivosimme kellarivaraston täysin. Heitettiin kaikki roska pois ja osa tavaroista lähti mökille odottamaan uutta sijoitusta (hyväntekeväisyys ja kirpputori). Laahasin useamman laatikon myös ylös kotiin (ärsyttää tämä hissittömyys ja ylin kerros!). Melkein kaikki ylös tuomani tavara saikin lähtöpassit takaisin alas (autoon) lähtemään jonnekin muualle. Ihminen kummallisen tunteikkaasti säilöö turhaa tavaraa, vaikka ei enää tarvi. Olen sitä mieltä, että kun tavarat ovat olleet useamman vuoden (täsä tapauksessa kolme) kellarissa, eikä niitä enää edes muista, ei tarvi ko. tavaroita. Myönnän, että sinne jäi vielä kaksi laatikkoa minun nuoruuden tavaroitani (joilla ei mitään oikeasti tee), mutta muistot niissä ovat säilyneet hyvin vahvoina. Ehkä seuraavan kolmen vuoden päästä raaskin heittää jotain pois. Nyt oli kuitenkin tehtävä tilaa vauvalle, joten oli hyvä syy pistää menemään. Varovasti voin vauvalle kuiskata: ''nyt sinulle on tehty tilaa, joten voit tulla, kun olet valmis.''
Käytiin iltapäivällä anoppilassa ja käskin matkalla miehen kertoa vauvauutiset tulevalle mummolle ja sedälle. Mies nyökkäili ja selvästi mietti, miten asiasta kertoisi. Kyläillessä huomasin, että mies odottaa sopivaa tilaisuutta kertoa vauvasta, mutta eihän sellaista tilannetta ikinä luonnostaan tule! :D ''-hieno sää ulkona. -joo niin on, ei ole edes pilviä. -meille tulee vauva.'' tai
''-mitenkäs töissä on mennyt? -hyvin kiitos entä sinulla? - hyvin ja meille tulee muuten vauva''
Mikään keskustelunaihe ei tee vauvauutisten kertomisesta luontevaa. Se pitää vain kertoa, kun saa tilaisuuden = viimeisin keskustelunaihe on puhuttu loppuun, eikä kukaan vielä sano mitään. Autoin vähän miestä, kun huomasin tämän tekevän jo lähtöelkeitä. Pyysin häntä kertomaan, mihin käyttöön olemme suunnitelleet remontissa olevan huoneen, jolloin tämä hymyili ja sanoi, että siitä tulee lastenhuone. Sitten hän katsoi äitiään ja sanoi: ''Sinusta tulee mummo'' ja veljelleen: ''Sinusta tulee setä''. Se oli aika hieno hetki ja kumpikin onnitteli ja tottakai kysyi koska vauva syntyy. Kerroimme, että ollaan menossa ultraan keskiviikkona. Tilannetta seurasi hetken hiljaisuus, kun kaikki miettivät, miten tulevaisuus nyt muuttuu ja me alettiin miehen kanssa nauraa.
rv 12+1 Taakka harteilla tuntuu kasvavan, koska nyt toinen tuleva mummo tietää vauvasta, mutta toinen ei. Päätettiin kuitenkin odottaa viikonloppuun, koska veljeni tulee pitkän matkan päästä, eikä haluta soittaen kertoa tällaista asiaa. Emme myöskään voi kertoa äidilleni ennempää, koska äiti soittaisi heti veljelle ja paljastaisi uutiset. Tulossa siis piinallinen odottava viikko ja nyt on vasta maanantai! Tänään käytiin ostamassa lastenhuoneen remonttitarvikkeita.
rv 12+2 Vatsassa nipisteli jännitys huomisesta nt-ultrasta. Tyhjättiin tulevaa lastenhuonetta viimeisistä tavaroista ja nyt se on valmis pintaremonttiin.
rv 12+3 nt-ultra! Teen tästä oman postauksen. Totean vain, että kaikki hyvin. Tuli lähetettyä tosi paljon kuvia vauvasta lähipiirille ja ystäville ja nyt lähes kaikki tietävät, että meille tulee vauva. En malttanut odottaa viikonloppuun, vaan laitoin sisaruksillekin kuvaviestit. Kaikki tuntuvat olevan onnellisia meidän puolesta <3
rv 12+4 Paljon nippailuja vatsassa! En vielä tietenkään voi sanoa, että tuntisin potkuja, koska vauva on vielä niin pieni ja hentoinen, mutta kyllä siellä kohdussa muljahtelee ja pistelee, joten oletan, että siellä ollaan hereillä.
rv 12+5 Ystävän kanssa kahvilla kaupungilla ja kerroin hänellekin ilouutiset. On aina niin jännittävää kertoa asiasta! Ostin samalla reissulla muutaman napin vauvan neuleeseen ja silkkilankaa, josta teen ainakin myssyn vauvalle. Olen kova tekemään käsitöitä, joten meidän vaavi tulee saamaan paljon itseneulottuja vaatteita. Vauvalle on myös tulossa virkattu peitto hyvää vauhtia. Vatsan koko oli tänään huomattava ja alkaa olla, etten voi enää kaikkia vaatteita käyttää, jos haluan piilotella raskautta. Mahdun kyllä toistaiseksi kaikkiin vaatteisiini, mutta on eri asia haluanko korostaa masua.
rv 12+6 Anoppi kävi kylässä ja puunattiin häntä juhlakuntoon siskonsa juhliin. Pääsin näyttämään uudet ultrakuvat ja ylpeilemään niillä. Näytin myös, mitä vaatteita vauvalle on jo hankittu. On ihana hypistellä ja viikkailla pikkuisia vaatteita! Anoppi antoi vähän rahaa palveluksesta, joten menimme miehen kanssa ostoskeskukseen vauvanvaateostoksille. Siellä oli hyviä tarjouksia, joten saimme aikamoisen läjän kaikkea pienellä rahalla! Toistaiseksi meillä on vauvalle vain uusia vaatteita, mutta olen käynyt katsomassa kirpputorienkin tarjontaa. Sieltä on vain niin vaikea löytää ihan pieniä vauvanvaatteita, jotka eivät olisi poika- tai tyttömäisiä. Vielä kun ei ole varmuutta sukupuolesta, niin haluan jemmailla vain neutraaleja vaatteita.
maanantai 26. syyskuuta 2016
maanantai 19. syyskuuta 2016
Raskaustuntemuksia viikolla 12
Hyvin odotettu 12. viikko käynnistyi ja pääsin taas päivä kerrallaan kirjoittelemaan lyhyitä kuulumisia! Olisi niin paljon asiaa aiheen vierestäkin, että jossain kohtaa pitää kirjoitella muustakin, kuin raskaustuntemuksista. Lyhykäisyydessään haluan kirjoittaa teille valitsemastani dopplerista ja sen käytöstä, näyttää ihan ensimmäiset vauvalle ostamani vaatteet ja viimeaikoina on paljon mietityttänyt vaatteisiin mahtuminen sekä isommat hankinnat vauvalla sekä lastenhuoneen remontti. Pitää muistaa ottaa vaihekuvia remontista! Ekat masukuvat lisäsinkin jo edellisen postauksen loppuun!
rv 11+0 NIIIIIIN pitkään odotettu päivä. Viikko vielä ja sitten pahin keskenmenoriski alkaa olla ohi. Pelkään alitajuntaisesti keskeytynyttä keskenmenoa, mutta minulla on onneksi torstaina lääkäriaika, jolloin kuunnellaan sydänääniä ja toivottavasti saan varmistuksen, että kaikki on ok. Tunnen kuitenkin kehostani, että kaiken pitäisi olla hyvin ja uskon, että kroppani antaisi merkkejä, jos pitäisi olla varpaillaan. Noustessani sohvalta vatsaa vihlaisi niin kunnolla, että painuin sekunniksi kasaan. Mies katsoi ihmeissään, kun otin uuden yrityksen ja lähdin kävelemään, että ei ole helppoa olla raskaana. Pikkujuttuhan tuo oli! Vatsaa nippailee ja kuplii jatkuvasti ja aamulla kohtua suorastaan vihloi, kun tunsin miten se mahdollisesti kasvaa.
Vietettiin viimeinen päivä mökillä ja oli raikastavaa syödä voileipä terassilla. Asumme kerrostalossa, joten ulkona vietetyt hetket ovat harvoin niin rentoja, kuin mökillä. Kotiin palatessa olin aika väsynyt, mutta mieli olisi halunnut aloittaa jo lastenhuoneremonttia. Päätin kuunnella kehoa ja katsoa elokuvan. Kävimme kaupassa kylläkin ostamassa laatikoita remonttia varten, että saadaan tavarat mahtumaan siististi siksi aikaa ja ostin samalla kivan laatikon vauvan tarvikkeille! Laitoin siihen ensimmäiset pari hassua vauvan vaatetta ja dopplerin, ja hihittelin, että tyhjältä vielä näyttää. Nyt on ainakin hyvä paikka laittaa pienen tavaroita, jotta ne eivät ole siellä sun täällä piilotettuina.
rv 11+1 Aamu venyi hieman pitkäksi ja päässä tuntui hassulta. Heräämisen säännöllisyys on alkanut hieman lipsua, joten pitää alkaa taas kellottamaan, jotta olisin energisempi. Aina väsymyksestä ei voi syyttää raskautta! Vatsassa kuplii ja huomaan etsiväni vaatekaapilta aina ne mummoimmat ja suurimmat alusvaatteet painaumien pelossa. Tekisi mieli olla ilman rintaliivejä, koska nekin ovat alkaneet painaa, vaikka hakasetkin ovat löysimmällä. En millään raaskisi mennä kaupoille ostamaan suurempia vaatteita, koska kohta joudun kuitenkin ostamaan vielä suuremmat.
rv 11+2 Alavatsassa on alkanut tuntua ''kova'' tunne kaiken turvotuksen keskeltä. Kännykän sovelluskin muistutti kivasti, että kasvava kohtu alkaa pian pyöristää vatsaasi. Jännää! Odotan innolla, millainen maha minulle muodostuu. Vielä eivät ulkopuoliset näe mitä meidän perheessä on meneillään, mutta ehkä kohta olisi aika kertoa? Asian julkistamisesta tunteeni ovat ristiriitaiset, koska haluaisin ilman muuta kertoa jo omalle ja miehen perheelle pian, mutta en haluaisi juorun tavoittavan kaikkia mahdollisia sukulaisia ja tuttuja enkä etenkään työkavereita! En jostain syystä koe olevani valmis vastaanottamaan onnitteluja vauvasta puolitutuilta, koska pikkuhiljaa vasta alan tottua, että minua onnitellaan rouvaksi tulemisen johdosta. Välillä aihetta miettiessä meinaa pää pimahtaa ja haluaisi kertoa kaikille raskaudesta vasta vauvan syntymän jälkeen (mikä ei taida olla ihan mahdollinen vaihtoehto). Kokeilin taas huvikseni doppleria ja eihän sillä taaskaan mitään kuulunut.
rv 11+3 Olen huomannut kylpiessäni ammeessa omituisia vatsatuntemuksia. Mahassa ikään kuin möyrii ja nipistelee, kun istahdan kuumaan veteen. Olen hieman laskenut kylpyveden lämpötilaa ja vatsakin on rauhoittunut, mutta pesulle meneminen aina vähän jännittää. Asumme niin vanhassa talossa, että kylpyhuonetta ei ole rakennettu varsinaiseksi suihkutilaksi, joten ammeessa peseytyminen on oma taitolajinsa. Kerran viikossa meillä on mahdollista päästä taloyhtiön saunatiloihin pesulle ja ai että sitä tunnetta, kun pääsee kunnolla suihkuun! Siksi jaksan täälläkin hehkuttaa, miten ihanaa saunassa on käydä. Huomenna aamulla lääkäriin ja jännittää kovasti! Mies sai onneksi vapaapäivän töistä ja tulee mukaani neuvolaan. Vielä on epäselvää pääseekö hän ensi viikolla ultraan kanssani ja olen hyvin surullinen, jos mies jää paitsi siitä ainutlaatuisuudesta.
rv 11+ 4 Eka lääkärikäynti, josta voitte lukea tarkemmin edellisestä postauksesta. Otin puheeksi kylpemisen ja lääkäri sanoi, että on ihan ok kylpeä ja saunoa omien tuntemusten mukaisesti. Minulle itselleni sitten riittää, että en laita vettä kuumimmalle, vaan kylven asteen haaleammin. Varmistin lääkäriltä myös, että meidän on ok lähteä häämatkalle kylpylään. Käytiinkin varaamassa heti matkatoimistosta häämatka ja ensi kuussa lähdemme neljäksi päiväksi Pärnuun kylpemään hienossa kylpylässä! Olen niin innoissani! En ole koskaan ennen ollut Pärnussa ja viimeisimmästäkin Suomen kylpyläreissusta on 10 vuotta aikaa.
rv 11+5 Olin aamupäivällä niin energinen, että aloitin purkamaan tulevan lastenhuoneen tavaroita. Siirsin kaikki mahdolliset tavarat uusille väliaikaisille paikoilleen (joita siis tarvitaan remontin aikana). Ei ollut ihan helppo työ, mutta onneksi se on nyt tehty. Pesin huoneessa olleet verhot ja vaatteita myös, kunnes mies tuli töistä kotiin ihmettelemään, mitä olen saanut aikaiseksi. Koti on nyt kuin pommin jäljiltä, mutta jos se miehestä olisi ollut kiinni, niin remontti olisi alkanut vasta ensi vuonna. Haluan saada kaiken valmiiksi ennen joulua, koska haluan tehdä hyvän joulusiivon kotiin ja se edellyttää, että remontti on hyvissä ajoin valmis. Illalla olin aivan loppu ja vatsassa jomotti. ''Kasvukipuja'', kuten ne tulkitsen, on ollut paljon.
rv 11+6 Kiireinen päivä ja lauantain viettoa penkkiurheilun parissa. Jaksoin pitkästä aikaa kunnolla laittautua. Suoristin hiuksen, laitoin irtoripset ja kunnon meikin sekä korolliset kengät jalkaan. Oli kiva nähdä kavereita ja muita ihmisiä sekä nauttia kotijoukkueen voitosta. Innostuin jatkamaan kauan kesken ollutta neuleprojektiani. Olen vuosi sitten alkanut kutoa tulevalle vauvalle kissaneuletta, mikä on ollut monta kuukautta kaapissa. Työstä ei puutu enää paljoa, joten saan sen varmasti pian valmiiksi. Nyt vähän jännittää, tuleeko se meidän vauvalle ikinä edes käyttöön, koska olin silloin ostanut vaaleanpunaista lankaa, joka oli alessa. Jos meidän vauva on poika, niin tätä neuletta en hänelle pue, mutta säästän sitten tulevaisuuden varalle tai annan lahjaksi, jos lähipiiriin syntyy tyttövauva. Kohtua vihloi todella paljon ja useasti. Etenkin noustessani nopeasti tuolilta, vatsaa saattaa vihlaista lujaakin.
rv 11+0 NIIIIIIN pitkään odotettu päivä. Viikko vielä ja sitten pahin keskenmenoriski alkaa olla ohi. Pelkään alitajuntaisesti keskeytynyttä keskenmenoa, mutta minulla on onneksi torstaina lääkäriaika, jolloin kuunnellaan sydänääniä ja toivottavasti saan varmistuksen, että kaikki on ok. Tunnen kuitenkin kehostani, että kaiken pitäisi olla hyvin ja uskon, että kroppani antaisi merkkejä, jos pitäisi olla varpaillaan. Noustessani sohvalta vatsaa vihlaisi niin kunnolla, että painuin sekunniksi kasaan. Mies katsoi ihmeissään, kun otin uuden yrityksen ja lähdin kävelemään, että ei ole helppoa olla raskaana. Pikkujuttuhan tuo oli! Vatsaa nippailee ja kuplii jatkuvasti ja aamulla kohtua suorastaan vihloi, kun tunsin miten se mahdollisesti kasvaa.
Vietettiin viimeinen päivä mökillä ja oli raikastavaa syödä voileipä terassilla. Asumme kerrostalossa, joten ulkona vietetyt hetket ovat harvoin niin rentoja, kuin mökillä. Kotiin palatessa olin aika väsynyt, mutta mieli olisi halunnut aloittaa jo lastenhuoneremonttia. Päätin kuunnella kehoa ja katsoa elokuvan. Kävimme kaupassa kylläkin ostamassa laatikoita remonttia varten, että saadaan tavarat mahtumaan siististi siksi aikaa ja ostin samalla kivan laatikon vauvan tarvikkeille! Laitoin siihen ensimmäiset pari hassua vauvan vaatetta ja dopplerin, ja hihittelin, että tyhjältä vielä näyttää. Nyt on ainakin hyvä paikka laittaa pienen tavaroita, jotta ne eivät ole siellä sun täällä piilotettuina.
rv 11+1 Aamu venyi hieman pitkäksi ja päässä tuntui hassulta. Heräämisen säännöllisyys on alkanut hieman lipsua, joten pitää alkaa taas kellottamaan, jotta olisin energisempi. Aina väsymyksestä ei voi syyttää raskautta! Vatsassa kuplii ja huomaan etsiväni vaatekaapilta aina ne mummoimmat ja suurimmat alusvaatteet painaumien pelossa. Tekisi mieli olla ilman rintaliivejä, koska nekin ovat alkaneet painaa, vaikka hakasetkin ovat löysimmällä. En millään raaskisi mennä kaupoille ostamaan suurempia vaatteita, koska kohta joudun kuitenkin ostamaan vielä suuremmat.
rv 11+2 Alavatsassa on alkanut tuntua ''kova'' tunne kaiken turvotuksen keskeltä. Kännykän sovelluskin muistutti kivasti, että kasvava kohtu alkaa pian pyöristää vatsaasi. Jännää! Odotan innolla, millainen maha minulle muodostuu. Vielä eivät ulkopuoliset näe mitä meidän perheessä on meneillään, mutta ehkä kohta olisi aika kertoa? Asian julkistamisesta tunteeni ovat ristiriitaiset, koska haluaisin ilman muuta kertoa jo omalle ja miehen perheelle pian, mutta en haluaisi juorun tavoittavan kaikkia mahdollisia sukulaisia ja tuttuja enkä etenkään työkavereita! En jostain syystä koe olevani valmis vastaanottamaan onnitteluja vauvasta puolitutuilta, koska pikkuhiljaa vasta alan tottua, että minua onnitellaan rouvaksi tulemisen johdosta. Välillä aihetta miettiessä meinaa pää pimahtaa ja haluaisi kertoa kaikille raskaudesta vasta vauvan syntymän jälkeen (mikä ei taida olla ihan mahdollinen vaihtoehto). Kokeilin taas huvikseni doppleria ja eihän sillä taaskaan mitään kuulunut.
rv 11+3 Olen huomannut kylpiessäni ammeessa omituisia vatsatuntemuksia. Mahassa ikään kuin möyrii ja nipistelee, kun istahdan kuumaan veteen. Olen hieman laskenut kylpyveden lämpötilaa ja vatsakin on rauhoittunut, mutta pesulle meneminen aina vähän jännittää. Asumme niin vanhassa talossa, että kylpyhuonetta ei ole rakennettu varsinaiseksi suihkutilaksi, joten ammeessa peseytyminen on oma taitolajinsa. Kerran viikossa meillä on mahdollista päästä taloyhtiön saunatiloihin pesulle ja ai että sitä tunnetta, kun pääsee kunnolla suihkuun! Siksi jaksan täälläkin hehkuttaa, miten ihanaa saunassa on käydä. Huomenna aamulla lääkäriin ja jännittää kovasti! Mies sai onneksi vapaapäivän töistä ja tulee mukaani neuvolaan. Vielä on epäselvää pääseekö hän ensi viikolla ultraan kanssani ja olen hyvin surullinen, jos mies jää paitsi siitä ainutlaatuisuudesta.
rv 11+ 4 Eka lääkärikäynti, josta voitte lukea tarkemmin edellisestä postauksesta. Otin puheeksi kylpemisen ja lääkäri sanoi, että on ihan ok kylpeä ja saunoa omien tuntemusten mukaisesti. Minulle itselleni sitten riittää, että en laita vettä kuumimmalle, vaan kylven asteen haaleammin. Varmistin lääkäriltä myös, että meidän on ok lähteä häämatkalle kylpylään. Käytiinkin varaamassa heti matkatoimistosta häämatka ja ensi kuussa lähdemme neljäksi päiväksi Pärnuun kylpemään hienossa kylpylässä! Olen niin innoissani! En ole koskaan ennen ollut Pärnussa ja viimeisimmästäkin Suomen kylpyläreissusta on 10 vuotta aikaa.
rv 11+5 Olin aamupäivällä niin energinen, että aloitin purkamaan tulevan lastenhuoneen tavaroita. Siirsin kaikki mahdolliset tavarat uusille väliaikaisille paikoilleen (joita siis tarvitaan remontin aikana). Ei ollut ihan helppo työ, mutta onneksi se on nyt tehty. Pesin huoneessa olleet verhot ja vaatteita myös, kunnes mies tuli töistä kotiin ihmettelemään, mitä olen saanut aikaiseksi. Koti on nyt kuin pommin jäljiltä, mutta jos se miehestä olisi ollut kiinni, niin remontti olisi alkanut vasta ensi vuonna. Haluan saada kaiken valmiiksi ennen joulua, koska haluan tehdä hyvän joulusiivon kotiin ja se edellyttää, että remontti on hyvissä ajoin valmis. Illalla olin aivan loppu ja vatsassa jomotti. ''Kasvukipuja'', kuten ne tulkitsen, on ollut paljon.
rv 11+6 Kiireinen päivä ja lauantain viettoa penkkiurheilun parissa. Jaksoin pitkästä aikaa kunnolla laittautua. Suoristin hiuksen, laitoin irtoripset ja kunnon meikin sekä korolliset kengät jalkaan. Oli kiva nähdä kavereita ja muita ihmisiä sekä nauttia kotijoukkueen voitosta. Innostuin jatkamaan kauan kesken ollutta neuleprojektiani. Olen vuosi sitten alkanut kutoa tulevalle vauvalle kissaneuletta, mikä on ollut monta kuukautta kaapissa. Työstä ei puutu enää paljoa, joten saan sen varmasti pian valmiiksi. Nyt vähän jännittää, tuleeko se meidän vauvalle ikinä edes käyttöön, koska olin silloin ostanut vaaleanpunaista lankaa, joka oli alessa. Jos meidän vauva on poika, niin tätä neuletta en hänelle pue, mutta säästän sitten tulevaisuuden varalle tai annan lahjaksi, jos lähipiiriin syntyy tyttövauva. Kohtua vihloi todella paljon ja useasti. Etenkin noustessani nopeasti tuolilta, vatsaa saattaa vihlaista lujaakin.
Ensimmäinen lääkärikäynti neuvolassa rv 11+4 ja ekat masukuvat rv 9+4!
Jännitti todella paljon mennä käymään lääkärissä, mutta onneksi mies tuli mukaan tueksi ja turvaksi. En oikeastaan tiedä, miksi niin kovasti sitä jännitin, koska minusta on kuitenkin tuntunut mukavalta, että käyntejä on ollut tosi tiheään raskauden aikana. Neuvolaihminen jopa kysyi, haluanko käyntejä harvennettavan, koska tässä on ollut alku aika tiuhaa, mutta en missään nimessä halunnut niin. Välillä, kun on ollut viikko välissä, ettei ole ollut kenellekään varattua aikaa mihin suuntaan, alkaa ahdistaa, kun ei ole ketään keneltä varmistella sujuuko raskaus hyvin, teenkö kaiken oikein ja ihan vain purkaa tunteita raskauteen liittyen. Eikä minulla ole ollut käyntejä yhtään sen enempää, kuin muillakaan ensimmäistä kertaa raskaana olevilla, jos ei varhaisultraa lasketa, koska se menee lapsettomuusklinikan perustarjonnan piikkiin. Miksi siis haluaisin käydä harvemmin kuin muut? En taatusti!
Aluksi kävin taas harjoittelemassa pissanäytteen antoa. Tällä kertaa homma sujui vähän paremmin ja muistin kirjoittaa nimenkin purkkiin, mutta tussi oli niin huono, että en saanut siistiä jälkeä. Se vähän harmitti, koska ajattelin heti, että näytteeni sekoittuu jonkun toisen kanssa ja minulle diagnosoidaan kaikki mahdolliset taudit. Perfektionisti menee nyt häpeämään...
Ennen lääkärille pääsyä neuvolaihminen kaappasikin meidät omaan huoneeseensa ja siinä vähän jututti. En ollut yhtään varautunut siihen ja varmaan vaikutin vähän hölmistyneeltä. Minulta kuitenkin otettiin vain paino, joka oli laskenut 46,2kg:on ja verenpaine, joka oli sama kuin ensimmäisellakin käynnillä eli alhainen. Virtsanäytekin löytyi ja oli puhdas ja lisäksi neuvolaihminen ilmoitti, että minulla ei ole mitään tauteja, joiden testaamiseen viime kerralla otettiin kaksi putkiloa verta. Ei tullut yllätyksenä, mutta helpottaahan se aina kuulla. Lopuksi hän vielä ilmoitti, että veriryhmäni on 0+, jonka myöskin tiesin.
Viimein meidät ohjattiin odottamaan lääkärin huoneen eteen ja minuutit tuntuivat kyllä tunneilta, kun siinä miehen kanssa istuskeltiin. Mies selasi pöydällä olevia esitteitä, mutta minä olin niin hermostunut, etten pystynyt kuin tärisemään.
Lääkäri vaikutti tosi mukavalta ja kyseli aluksi ihan perustietoja. Sitten hän pyysi minua riisumaan housut ja tehtiin gynetarkastus. Kaikki oli hyvin. Ikävältä tuntuvan tutkimuksen mukaan lääkäri kaivoi esiin tasku-ultran! Nähtiin sillä pienellä laitteella meidän vauva jälleen ja hänen tiuhaan sykkivä sydämensä! Voi että miten lämmitti mieltä, sillä en osannut yhtään odottaa vauvan näkemistä. Lääkäri lähti vielä hakemaan parempaa doppleria, jotta kuultaisiin sydänäänet ja sillä välin vitsailin miehelle, että hankitaan kotiin tuommoinen tasku-ultra. Mies puristi päätään ja hymyili. Taisi hänkin olla mielissään vauvan näkemisestä, vaikka se pienessä ruudussa suttuinen olikin. Sydänäänet löytyivät helposti ja kerroin lääkärille, että olen myös kotona yrittänyt niitä etsiä. Lääkäri totesi sen olevan kotilaitteilla hyvin vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta totesi meille, että kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja tsemppasi meitä vielä ensi viikon ultraan, jossa suoritetaan samalla sikiöseulonta.
Olin yhtä hymyä neuvolareissun jälkeen ja menimme oikein yhteiselle lounaalle miehen valitsemaan paikkaan nauttimaan olostamme ja juttelemaan asioista. Loppupäivän leijuinkin sitten ilmoissa...
Teitä ehkä kiinnostaa minun ensimmäiset masukuvat! Vieläpä vauva saa olla ihan rauhassa piilossa, eikä kukaan aavista mitään, mutta näihin on kiva vertailla tulevia kuvia.
RV 9+4
Sen verran turvonnut olo ollut monta viikkoa, että olen viihtynyt löysissä collageissa, jotka eivät purista vatsaa. Huomaa, että on hiilarit maistuneet. Olen kovasti häpeillyt turvonnutta mahaani ja siksi käyttänyt löysiä vaatteita. Onneksi tiedostan, että häpeä on vain hetkellinen vaihe ja rakastan muuttuvaa kehoani paljon. Olen aina ollut hoikka, eikä minua haittaisi yhtään kanniskella suloista pyöreää vauvamasua, mutta tällaista pöhöttynyttä pastamasua yritän kaikin tavoin piilottaa. Ei silti auta kuin tottua uuteen tyyliin ;) Olen yrittänyt jo nyt henkisesti varautua siihen, että kroppani ei tule palautumaan entiselleen raskauden jälkeen ja pitää löytää uusia vartalolle sopivia vaatteita. Sitä paitsi grilliruoka on parasta, mitä tiedän!
Aluksi kävin taas harjoittelemassa pissanäytteen antoa. Tällä kertaa homma sujui vähän paremmin ja muistin kirjoittaa nimenkin purkkiin, mutta tussi oli niin huono, että en saanut siistiä jälkeä. Se vähän harmitti, koska ajattelin heti, että näytteeni sekoittuu jonkun toisen kanssa ja minulle diagnosoidaan kaikki mahdolliset taudit. Perfektionisti menee nyt häpeämään...
Ennen lääkärille pääsyä neuvolaihminen kaappasikin meidät omaan huoneeseensa ja siinä vähän jututti. En ollut yhtään varautunut siihen ja varmaan vaikutin vähän hölmistyneeltä. Minulta kuitenkin otettiin vain paino, joka oli laskenut 46,2kg:on ja verenpaine, joka oli sama kuin ensimmäisellakin käynnillä eli alhainen. Virtsanäytekin löytyi ja oli puhdas ja lisäksi neuvolaihminen ilmoitti, että minulla ei ole mitään tauteja, joiden testaamiseen viime kerralla otettiin kaksi putkiloa verta. Ei tullut yllätyksenä, mutta helpottaahan se aina kuulla. Lopuksi hän vielä ilmoitti, että veriryhmäni on 0+, jonka myöskin tiesin.
Viimein meidät ohjattiin odottamaan lääkärin huoneen eteen ja minuutit tuntuivat kyllä tunneilta, kun siinä miehen kanssa istuskeltiin. Mies selasi pöydällä olevia esitteitä, mutta minä olin niin hermostunut, etten pystynyt kuin tärisemään.
Lääkäri vaikutti tosi mukavalta ja kyseli aluksi ihan perustietoja. Sitten hän pyysi minua riisumaan housut ja tehtiin gynetarkastus. Kaikki oli hyvin. Ikävältä tuntuvan tutkimuksen mukaan lääkäri kaivoi esiin tasku-ultran! Nähtiin sillä pienellä laitteella meidän vauva jälleen ja hänen tiuhaan sykkivä sydämensä! Voi että miten lämmitti mieltä, sillä en osannut yhtään odottaa vauvan näkemistä. Lääkäri lähti vielä hakemaan parempaa doppleria, jotta kuultaisiin sydänäänet ja sillä välin vitsailin miehelle, että hankitaan kotiin tuommoinen tasku-ultra. Mies puristi päätään ja hymyili. Taisi hänkin olla mielissään vauvan näkemisestä, vaikka se pienessä ruudussa suttuinen olikin. Sydänäänet löytyivät helposti ja kerroin lääkärille, että olen myös kotona yrittänyt niitä etsiä. Lääkäri totesi sen olevan kotilaitteilla hyvin vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta totesi meille, että kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja tsemppasi meitä vielä ensi viikon ultraan, jossa suoritetaan samalla sikiöseulonta.
Olin yhtä hymyä neuvolareissun jälkeen ja menimme oikein yhteiselle lounaalle miehen valitsemaan paikkaan nauttimaan olostamme ja juttelemaan asioista. Loppupäivän leijuinkin sitten ilmoissa...
Teitä ehkä kiinnostaa minun ensimmäiset masukuvat! Vieläpä vauva saa olla ihan rauhassa piilossa, eikä kukaan aavista mitään, mutta näihin on kiva vertailla tulevia kuvia.
RV 9+4
Sen verran turvonnut olo ollut monta viikkoa, että olen viihtynyt löysissä collageissa, jotka eivät purista vatsaa. Huomaa, että on hiilarit maistuneet. Olen kovasti häpeillyt turvonnutta mahaani ja siksi käyttänyt löysiä vaatteita. Onneksi tiedostan, että häpeä on vain hetkellinen vaihe ja rakastan muuttuvaa kehoani paljon. Olen aina ollut hoikka, eikä minua haittaisi yhtään kanniskella suloista pyöreää vauvamasua, mutta tällaista pöhöttynyttä pastamasua yritän kaikin tavoin piilottaa. Ei silti auta kuin tottua uuteen tyyliin ;) Olen yrittänyt jo nyt henkisesti varautua siihen, että kroppani ei tule palautumaan entiselleen raskauden jälkeen ja pitää löytää uusia vartalolle sopivia vaatteita. Sitä paitsi grilliruoka on parasta, mitä tiedän!
lauantai 10. syyskuuta 2016
Raskaustuntemuksia viikolla 11
Aika kuluu kovin nopeasti! Taas on viikko vierähtänyt.
rv 10+0 Heräsin innoissani tähän päivään, koska on aina ihanaa aloittaa uusi raskausviikko! Kännykän sovellus kertoo aina uuden viikon alussa, kuinka vauva on kehittynyt/tulee viikolla kehittymään, mikä on kivaa luettavaa (ainakin viihdekäyttöön, koska en tiedä voiko noihin varmaksi luottaa). Kutina jatkui jonkin verran ja olo oli turvonnu koko päivän. En voinut pitää sormuksia, mikä harmitti. En ole tottunut tällaiseen, joten mietitytti, voinko pitää sormuksiani enää ikinä (minäkö katastrofiajattelija?). Vauva päätti ilmoittaa itsestään vihlaisemalla kunnolla kohdussa. Olin kävelemässä olohuoneesta keittiöön, josta mies katsoi touhuani, kun matkalla kävin melkein lattian kautta vihlaisun vuoksi ja kova nauru päälle. Nojasin hetken seinää ja kerroin nauran miehelle, että vauva vain kaipasi huomiota.
rv 10+1 Väsymys palasi ärsyttävämpänä kuin koskaan. Pesin pyykkiä, mutta siihen kaikki voimani menivätkin, enkä jaksanut edes hakea pyykkejä narulta sisälle. Pitkään jatkunut syömättömyys ja voimattomuus yhdistettynä raskausväsymykseen oli aika tappava yhtälö. Makasin sängynpohjalla, kunnes totesin, että ylös on päästävä. Lähdin käymään Sokoksen Kutsu Kauneuteen päivillä ja ostin jotain piristävää itselleni. Kaveri tuli mukaan, mutta kauaa en jaksanut olla sosiaalinen, kun piti päästä jo takaisin sänkyyn kaatumaan. Kävin samalla reissulla uusimassa passini, koska toiveissa on lähteä häämatkalle, kun raskauden toinen kolmannes alkaa.
rv 10+2 Olin energisempi, koska keksin vihdoin mitä voin syödä välittämättä kipeistä hampaista, nimittäin riisimurot! Riisimurot tuo taivaan lahja. Samalla tulee juotua niiden kanssa maitoa, jota neuvolasta käskettiin lisäämään ruokavalioon. Join ennen maitoa vain tilkan päivässä kahvin seassa, mutta nyt tulee vedeltyä kunnolla Vapaanlehmän maitoa, koska on niin autuasta syödä vatsa täyteen muroja. Nälkäkuoleman pelko väistyi, kun pääsin siihen pisteeseen, että on aivan sama mitä syö, kunhan jotain syö. Pitemmän päälle ei ole hyvä, että ei syö, vaan mieluummin syö sitten vaikka jotain epäterveellisempää, kunhan saa ravintoa. Vinkkinä kaikille, joilla on oikomishoitoon liittyviä kipuja, syökää riisimuroja!
rv 10 + 3 Hammaslääkäriin aamulla ja paikattiin yksi hammas. Sain myös toisen ajan marraskuulle, jolloin paikataan toinen hammas. On hyvä hoitaa hampaat kuntoon, koska tällä hetkellä elämässäni on monta tekijää, jotka hyökkäävät hampaisiini. Minulle mainostettiin myös ilmaista suuhygienistikäyntiä, joka on keskusteluaika. Silloin suuhygienisti kertoo miten raskausaikana olisi hyvä hoitaa hampaita ja miten vauvan suuhygieniasta ja hampaista huolehditaan. Varasin siihenkin ajan marraskuulle ja mennään miehen kanssa yhdessä saamaan ohjeita, koska luonnollisesti haluamme hoitaa lapsen hampaat hyvin. Eikä meillä ole kokemusta asiasta aiemmin, koska tämä on ensimmäinen lapsemme, joten otamme mielellämme kaikki ammattilaisten neuvot vastaan.
Murojen ansiosta olin energinen koko päivän ja sain siivottua sekä maalattua taloa. Suunnittelen myös, että ensi viikolla alamme raivata tavaroita ylimääräisestä huoneesta ja siitä aletaan tekemään lastenhuonetta. Tarvitaan vain vähän uutta maalia pintaan ja joku lapsellisen ällö tapetti. Mies on kertonut kantansa kylläkin tähän jo ja suostuu ainoastaan muumitapettiin (joka käy minulle vallan mainiosti).
Kotidoppleri tuli postissa ja siitä myöhemmin tarkempaa esittelyä, mutta todettakoon, että sain vain istukan sykkeen kuuluviin, vauvan ääni peittyi sen alle, joten ei saatu vielä kuulla hänen sydäntään kotona.
rv 10+4 Nippailuja vatsassa ja kylvyssä mietin, että rinnoista on kyllä tullut isot ja painavat. Rintaliivini ovat tainneet aina olla vähän väljiä, joten rintsikkaostoksille ei ainakaan vielä tarvi lähteä. Totesin peilin edessä, että rinnat näyttävät nyt paremmilta liiveissä, kun ovat kasvaneet. Hormonimyrsky on kova. Tajusin, että televisio-ohjelmat itkettävät minua ja itkin tänään jopa Frozenin Taakse jää-biisiä. Olo on outo!
rv 10+5 Paljon nippailua vatsassa, vähän myös vihloi. Nälkä iskee koko ajan ja aina pitää suunnitella ruokailut hyvin. Tekeeköhän luonto tämän myös siksi, että tulisi syötyä säännöllisemmin ja mietittyä ruokailuja vauva-arkea ajatellen? Aamupäivästä olin erityisen virkeä ja siivosin koko asunnon. Illalla puolestaan iski karmaiseva väsymys.
rv 10+6 Yöllä kamalia painajaisia. Joku sarjamurhaaja Savosta kiusasi minua koko yön. Hah! Olin aivan paniikissa, mutta onneksi väsymys ei näkynyt päivällä, vaikka yö meni valvoskellen. Kokeilin huvikseni taas doppleria. Ei vieläkään vauvan sydänääniä, ja istukan ääni hyvin vaimeana. En tiedä, miksi kiusaan itseäni dopplerilla, koska se aiheuttaa minulle vain stressiä. Mutta olisi niin hienoa kuulla vauvan sydän! Käytiin miehen kanssa saunassa ja se teki kyllä hyvää. Vaatteet tuntuvat puristavan joka puolelta ja aiheuttavan painaumia. Mietityttää missä vaiheessa on aika siirtyä äitiysvaatteisiin. Ärsyttää, että normaalit vaatteet ja etenkin alusvaatteet(!) aiheuttavat kipeitä ja kutisevia painaumia. En näytä omasta mielestäni turvonneelta, mutta kai sitten olen kuitenkin?
Olen kuumeisesti miettinyt vauvan nukkumisratkaisuja. On hyvin selvää, että meidän neliöstä yksi huone tehdään lastenhuoneeksi, mutta nukkuuko vauva heti siellä vai ensin meidän kanssa makuuhuoneessa? Yksi vaihtoehto olisi ostaa pinnasänky lastenhuoneeseen ja katosta roikkuva kehto meidän sängyn viereen, mutta pelkään, että toinen niistä jäisi turhaksi. Mies ei myöskään ymmärrä, miksi vauvalla pitäisi olla monta nukkumapaikkaa. Vaikea aihe, koska haluaisin kyllä, että vauva tottuisi heti nukkumaan yksin omassa huoneessa, mutta haluaisin myös, että itkun sattuessa yöllä pieni olisi lähellä, eikä tarvisi nousta kävelemään pitkää matkaa vauvan luo. Vahvin vaihtoehto tällä hetkellä taitaa olla pinnasänky keinujaloilla, jotta vauvaa ei aina tarvitsisi sylissä nukuttaa. Olisi se katosta roikkuva kehtokin niin ihana, mutta kovin turha, jos pinnistä voi käyttää myös kehtona. Onneksi on vielä aikaa pähkäillä reilu puoli vuotta ennen kuin tarvitaan yhtään mitään!
rv 10+0 Heräsin innoissani tähän päivään, koska on aina ihanaa aloittaa uusi raskausviikko! Kännykän sovellus kertoo aina uuden viikon alussa, kuinka vauva on kehittynyt/tulee viikolla kehittymään, mikä on kivaa luettavaa (ainakin viihdekäyttöön, koska en tiedä voiko noihin varmaksi luottaa). Kutina jatkui jonkin verran ja olo oli turvonnu koko päivän. En voinut pitää sormuksia, mikä harmitti. En ole tottunut tällaiseen, joten mietitytti, voinko pitää sormuksiani enää ikinä (minäkö katastrofiajattelija?). Vauva päätti ilmoittaa itsestään vihlaisemalla kunnolla kohdussa. Olin kävelemässä olohuoneesta keittiöön, josta mies katsoi touhuani, kun matkalla kävin melkein lattian kautta vihlaisun vuoksi ja kova nauru päälle. Nojasin hetken seinää ja kerroin nauran miehelle, että vauva vain kaipasi huomiota.
rv 10+1 Väsymys palasi ärsyttävämpänä kuin koskaan. Pesin pyykkiä, mutta siihen kaikki voimani menivätkin, enkä jaksanut edes hakea pyykkejä narulta sisälle. Pitkään jatkunut syömättömyys ja voimattomuus yhdistettynä raskausväsymykseen oli aika tappava yhtälö. Makasin sängynpohjalla, kunnes totesin, että ylös on päästävä. Lähdin käymään Sokoksen Kutsu Kauneuteen päivillä ja ostin jotain piristävää itselleni. Kaveri tuli mukaan, mutta kauaa en jaksanut olla sosiaalinen, kun piti päästä jo takaisin sänkyyn kaatumaan. Kävin samalla reissulla uusimassa passini, koska toiveissa on lähteä häämatkalle, kun raskauden toinen kolmannes alkaa.
rv 10+2 Olin energisempi, koska keksin vihdoin mitä voin syödä välittämättä kipeistä hampaista, nimittäin riisimurot! Riisimurot tuo taivaan lahja. Samalla tulee juotua niiden kanssa maitoa, jota neuvolasta käskettiin lisäämään ruokavalioon. Join ennen maitoa vain tilkan päivässä kahvin seassa, mutta nyt tulee vedeltyä kunnolla Vapaanlehmän maitoa, koska on niin autuasta syödä vatsa täyteen muroja. Nälkäkuoleman pelko väistyi, kun pääsin siihen pisteeseen, että on aivan sama mitä syö, kunhan jotain syö. Pitemmän päälle ei ole hyvä, että ei syö, vaan mieluummin syö sitten vaikka jotain epäterveellisempää, kunhan saa ravintoa. Vinkkinä kaikille, joilla on oikomishoitoon liittyviä kipuja, syökää riisimuroja!
rv 10 + 3 Hammaslääkäriin aamulla ja paikattiin yksi hammas. Sain myös toisen ajan marraskuulle, jolloin paikataan toinen hammas. On hyvä hoitaa hampaat kuntoon, koska tällä hetkellä elämässäni on monta tekijää, jotka hyökkäävät hampaisiini. Minulle mainostettiin myös ilmaista suuhygienistikäyntiä, joka on keskusteluaika. Silloin suuhygienisti kertoo miten raskausaikana olisi hyvä hoitaa hampaita ja miten vauvan suuhygieniasta ja hampaista huolehditaan. Varasin siihenkin ajan marraskuulle ja mennään miehen kanssa yhdessä saamaan ohjeita, koska luonnollisesti haluamme hoitaa lapsen hampaat hyvin. Eikä meillä ole kokemusta asiasta aiemmin, koska tämä on ensimmäinen lapsemme, joten otamme mielellämme kaikki ammattilaisten neuvot vastaan.
Murojen ansiosta olin energinen koko päivän ja sain siivottua sekä maalattua taloa. Suunnittelen myös, että ensi viikolla alamme raivata tavaroita ylimääräisestä huoneesta ja siitä aletaan tekemään lastenhuonetta. Tarvitaan vain vähän uutta maalia pintaan ja joku lapsellisen ällö tapetti. Mies on kertonut kantansa kylläkin tähän jo ja suostuu ainoastaan muumitapettiin (joka käy minulle vallan mainiosti).
Kotidoppleri tuli postissa ja siitä myöhemmin tarkempaa esittelyä, mutta todettakoon, että sain vain istukan sykkeen kuuluviin, vauvan ääni peittyi sen alle, joten ei saatu vielä kuulla hänen sydäntään kotona.
rv 10+4 Nippailuja vatsassa ja kylvyssä mietin, että rinnoista on kyllä tullut isot ja painavat. Rintaliivini ovat tainneet aina olla vähän väljiä, joten rintsikkaostoksille ei ainakaan vielä tarvi lähteä. Totesin peilin edessä, että rinnat näyttävät nyt paremmilta liiveissä, kun ovat kasvaneet. Hormonimyrsky on kova. Tajusin, että televisio-ohjelmat itkettävät minua ja itkin tänään jopa Frozenin Taakse jää-biisiä. Olo on outo!
rv 10+5 Paljon nippailua vatsassa, vähän myös vihloi. Nälkä iskee koko ajan ja aina pitää suunnitella ruokailut hyvin. Tekeeköhän luonto tämän myös siksi, että tulisi syötyä säännöllisemmin ja mietittyä ruokailuja vauva-arkea ajatellen? Aamupäivästä olin erityisen virkeä ja siivosin koko asunnon. Illalla puolestaan iski karmaiseva väsymys.
rv 10+6 Yöllä kamalia painajaisia. Joku sarjamurhaaja Savosta kiusasi minua koko yön. Hah! Olin aivan paniikissa, mutta onneksi väsymys ei näkynyt päivällä, vaikka yö meni valvoskellen. Kokeilin huvikseni taas doppleria. Ei vieläkään vauvan sydänääniä, ja istukan ääni hyvin vaimeana. En tiedä, miksi kiusaan itseäni dopplerilla, koska se aiheuttaa minulle vain stressiä. Mutta olisi niin hienoa kuulla vauvan sydän! Käytiin miehen kanssa saunassa ja se teki kyllä hyvää. Vaatteet tuntuvat puristavan joka puolelta ja aiheuttavan painaumia. Mietityttää missä vaiheessa on aika siirtyä äitiysvaatteisiin. Ärsyttää, että normaalit vaatteet ja etenkin alusvaatteet(!) aiheuttavat kipeitä ja kutisevia painaumia. En näytä omasta mielestäni turvonneelta, mutta kai sitten olen kuitenkin?
Olen kuumeisesti miettinyt vauvan nukkumisratkaisuja. On hyvin selvää, että meidän neliöstä yksi huone tehdään lastenhuoneeksi, mutta nukkuuko vauva heti siellä vai ensin meidän kanssa makuuhuoneessa? Yksi vaihtoehto olisi ostaa pinnasänky lastenhuoneeseen ja katosta roikkuva kehto meidän sängyn viereen, mutta pelkään, että toinen niistä jäisi turhaksi. Mies ei myöskään ymmärrä, miksi vauvalla pitäisi olla monta nukkumapaikkaa. Vaikea aihe, koska haluaisin kyllä, että vauva tottuisi heti nukkumaan yksin omassa huoneessa, mutta haluaisin myös, että itkun sattuessa yöllä pieni olisi lähellä, eikä tarvisi nousta kävelemään pitkää matkaa vauvan luo. Vahvin vaihtoehto tällä hetkellä taitaa olla pinnasänky keinujaloilla, jotta vauvaa ei aina tarvitsisi sylissä nukuttaa. Olisi se katosta roikkuva kehtokin niin ihana, mutta kovin turha, jos pinnistä voi käyttää myös kehtona. Onneksi on vielä aikaa pähkäillä reilu puoli vuotta ennen kuin tarvitaan yhtään mitään!
perjantai 9. syyskuuta 2016
Raskaustuntemuksia viikolla 10
Päiväkirjamerkintöjen aika!
rv 9+0 Olin aivan stressaantunut töistä ja raha-asioista. Seuraavan päivän hammaslääkäri mietitytti paljon, koska minulle aloitettaisiin aikuisena oikomishoito. Pää oli aivan pyörällä, kun mietin voiko oikomishoito vahingoittaa jotenkin sikiötä ja kannattaisiko siihen edes lähteä raskausaikana. Hampaat ovat muutenkin kovilla raskaudenaikana ja kiinteät kojeet altistavat myös enemmän kariekselle. Mietin teenkö nyt elämäni typerimmän päätöksen vai kenties hienoimman sellaisen, koska hampaat olisivat suorat jo melko pian vauvan syntymän jälkeen. Saataisiin hienoja perhekuviakin, koska ei tarvisi häpeillä hymyä!
Sikiö saattoi reagoida valtavaan stressiin ja minulla oli kovat supistelut melkein vartin. Pelästyin todella ja menin jopa istumaan wc-pöntölle ja mietin vain, että nyt se tulee ulos. Mieskin kävi katsomassa, koska en lukinnut ovea ja näytti todella huolestuneelta. Kysyi minulta, että mitä tapahtui. Vastasin, etten tiedä, mutta pelkään pahinta. Olo meni kuitenkin ohi pian, eikä tullut vertakaan. Ei auttanut stressiäni yhtään, että kaiken lisäksi mietin, että onkohan vauvallakaan kaikki hyvin.
rv 9+1 Tein pitkän työpäivän ja töissä tuli hieman ruskeaa tuhrua wc-paperille pyyhiessä pariin kertaan. Todella vähän, mutta huolestuin sitäkin enemmän. Lähetin miehelle tekstiviestin, että nyt on tällainen tilanne ja mies kyseli minulta, että mitä se tarkoittaa. En itsekään osannut vastata kysymykseen, mutta huoli oli kova. Yritin rauhoittaa mieltäni, että se voi olla ihan harmitonta seksistä johtuvaa vuotoa, mutta nyt kyllä petipuuhat saisivat jäädä hetkeksi taka-alalle.
Illalla minulle laitettiin hammasraudat, jotta sain muutakin ajateltavaa. Hammaslääkäri sanoi tehneensä oikomishoitoa ennenkin raskaana oleville naisille, joten minäkin uskaltaisin huoletta lähteä hoitoon mukaan ja hän tarkistaisi käynneillä hampaani erityisen huolellisesti ja kertoisi heti, jos löytäisi jotain normaalista poikkeavaa. Sainkin seuraavan ajan 7 viikon päähän, jotta olisi aikaa totutella kasvaneeseen suuhukalustoon.
rv 9+2 Vauvasta ei tietoakaan, onneksi tuhruvuoto ei jatkunut, vaan kesti tasan kaksi wc-pyyhintää edellisenä päivänä. Saattoi johtua nostoistakin, sillä työni on fyysisesti raskas. Tein ylitöitä, mutta hampaiden arkuus häiritsi todella paljon. Olin supernälkäinen ja syöminen oli hankalaa.
rv 9+3 Lyhyempi päivä töissä neuvolan vuoksi. Neuvolasta onkin olemassa jo oma postaus, mutta käynti oli huojentava, koska kuultiin sydänäänet ja sain askarruttavaan kysymykseen vastauksen, että vauvalla on kaikki hyvin. Nauvolaihminen sanoi, että ei kannata huolestua pienestä vuodosta. Jos vuoto lähentelee kuukautisten määrää tai on jopa enemmän, niin silloin voi oikeasti huolestua. Joo tiedän kyllä, mutta aina silti sydän on järkeä voimakkaampi ja alkaa pelätä asioita, vaikka pitäisi vain ottaa rennosti.
rv 9+4 Itketti hampaiden vuoksi koko päivä. Voimat tuntuivat loppuvan, koska kivut olivat niin suuret syödessä. En pystynyt syömään edes pehmeää leipää, mikä otti päähän niin paljon. Ajattelin kuolevani nälkään. Ajattelin, että sikiö kuolee ennen minua nälkään. Olo oli ahdistava. Ei myöskään tuntemuksia vatsassa.
rv 9+5 Yhtä ahdistava päivä, kuin edellinenkin. Syöminen oli niin vaikeaa ja kirosin, että tässähän ei ole mitään järkeä tappaa kahta ihmistä nälkään hampaiden vuoksi! Ottaen lisäksi huomioon sen, että voisin syödä kuin hevonen lisääntyneen ruokahaluni vuoksi, niin olin kiukkuinen ja ilkeä ihminen koko päivän. Hormoneilla lienee varmasti myös merkitystä asiaan.
rv 9+6 Aamulla aikaisin töihin. Sain paremmin jo syödyksi ja jaksoin tehdä asioita. Kävimme markkinoilla syömässä, lastentarvikeliikkeessä katselemassa vaunuja ja saunassa. Saunan jälkeen mies lähti pelaamaan pleikkaria kaverin luo ja minä jäin löhöilemaan kotiin. Olin niin tyytyväinen, ettei tarvinnut enää lähteä mihinkään, sillä ulkona satoi ja oli muutenkin kurja kylmä sää. Pystyin ensimmäistä kertaa koko viikkoon rentoutumaan ja se tuntui todella hyvältä!
Juuri ennen nukkumaanmenoa minua alkoi kuitenkin häiritä kova kutina. Ihossa ei näkynyt jälkiä, mutta kutisemaan alkoivat etenkin käsivarret, polvet, nilkat ja sääret. Hetken raavittuani niihin nousikin nokkosihottuman kaltaista kohoumaa ja näppyä, mikä kutisi entisestään ja oli todella punainen. Pelästyin ihoa ja lähetin kuvan kaverille, jonka kanssa ihmettelimme asiaa. Kun tarkasti rupesin miettimään, niin raskauden aikana tuommoista on voinut ilmaantua aiemminkin, mutta ei noin paljoa. Vaikutti ihan allergiselta reaktiolta, mutta en ole allerginen millekään. Hiuksia värjätessä ihan alkuraskaudesta nousi samanlainen kuumottava ihottuma. Värjäys jouduttiin keskeyttämään, koska tuntui, että pääni palaa ja raavin käteni rikki. Pitää ottaa puheeksi ensi viikon lääkärikäynnillä. Heräsin yöllä siihen, että sormukset painavat ja käteni olivat turvonneet hurjasti. Jouduin yöllä työstämään sormuksia irti, eivät meinanneet lähteä ihan helpolla, vaikka normaalisti ne pyörivät sormessa ympyrää ja ovat löysät. Olo helpottui hieman, kun sain sormukset pois, mutta käteni olivat kuin limput, eikä niitä meinannut saada puristettua nyrkkiin. Mietin, että tällaistako ihanaa tämä raskaus on! Lisää heti mulle kiitos ei!
rv 9+0 Olin aivan stressaantunut töistä ja raha-asioista. Seuraavan päivän hammaslääkäri mietitytti paljon, koska minulle aloitettaisiin aikuisena oikomishoito. Pää oli aivan pyörällä, kun mietin voiko oikomishoito vahingoittaa jotenkin sikiötä ja kannattaisiko siihen edes lähteä raskausaikana. Hampaat ovat muutenkin kovilla raskaudenaikana ja kiinteät kojeet altistavat myös enemmän kariekselle. Mietin teenkö nyt elämäni typerimmän päätöksen vai kenties hienoimman sellaisen, koska hampaat olisivat suorat jo melko pian vauvan syntymän jälkeen. Saataisiin hienoja perhekuviakin, koska ei tarvisi häpeillä hymyä!
Sikiö saattoi reagoida valtavaan stressiin ja minulla oli kovat supistelut melkein vartin. Pelästyin todella ja menin jopa istumaan wc-pöntölle ja mietin vain, että nyt se tulee ulos. Mieskin kävi katsomassa, koska en lukinnut ovea ja näytti todella huolestuneelta. Kysyi minulta, että mitä tapahtui. Vastasin, etten tiedä, mutta pelkään pahinta. Olo meni kuitenkin ohi pian, eikä tullut vertakaan. Ei auttanut stressiäni yhtään, että kaiken lisäksi mietin, että onkohan vauvallakaan kaikki hyvin.
rv 9+1 Tein pitkän työpäivän ja töissä tuli hieman ruskeaa tuhrua wc-paperille pyyhiessä pariin kertaan. Todella vähän, mutta huolestuin sitäkin enemmän. Lähetin miehelle tekstiviestin, että nyt on tällainen tilanne ja mies kyseli minulta, että mitä se tarkoittaa. En itsekään osannut vastata kysymykseen, mutta huoli oli kova. Yritin rauhoittaa mieltäni, että se voi olla ihan harmitonta seksistä johtuvaa vuotoa, mutta nyt kyllä petipuuhat saisivat jäädä hetkeksi taka-alalle.
Illalla minulle laitettiin hammasraudat, jotta sain muutakin ajateltavaa. Hammaslääkäri sanoi tehneensä oikomishoitoa ennenkin raskaana oleville naisille, joten minäkin uskaltaisin huoletta lähteä hoitoon mukaan ja hän tarkistaisi käynneillä hampaani erityisen huolellisesti ja kertoisi heti, jos löytäisi jotain normaalista poikkeavaa. Sainkin seuraavan ajan 7 viikon päähän, jotta olisi aikaa totutella kasvaneeseen suuhukalustoon.
rv 9+2 Vauvasta ei tietoakaan, onneksi tuhruvuoto ei jatkunut, vaan kesti tasan kaksi wc-pyyhintää edellisenä päivänä. Saattoi johtua nostoistakin, sillä työni on fyysisesti raskas. Tein ylitöitä, mutta hampaiden arkuus häiritsi todella paljon. Olin supernälkäinen ja syöminen oli hankalaa.
rv 9+3 Lyhyempi päivä töissä neuvolan vuoksi. Neuvolasta onkin olemassa jo oma postaus, mutta käynti oli huojentava, koska kuultiin sydänäänet ja sain askarruttavaan kysymykseen vastauksen, että vauvalla on kaikki hyvin. Nauvolaihminen sanoi, että ei kannata huolestua pienestä vuodosta. Jos vuoto lähentelee kuukautisten määrää tai on jopa enemmän, niin silloin voi oikeasti huolestua. Joo tiedän kyllä, mutta aina silti sydän on järkeä voimakkaampi ja alkaa pelätä asioita, vaikka pitäisi vain ottaa rennosti.
rv 9+4 Itketti hampaiden vuoksi koko päivä. Voimat tuntuivat loppuvan, koska kivut olivat niin suuret syödessä. En pystynyt syömään edes pehmeää leipää, mikä otti päähän niin paljon. Ajattelin kuolevani nälkään. Ajattelin, että sikiö kuolee ennen minua nälkään. Olo oli ahdistava. Ei myöskään tuntemuksia vatsassa.
rv 9+5 Yhtä ahdistava päivä, kuin edellinenkin. Syöminen oli niin vaikeaa ja kirosin, että tässähän ei ole mitään järkeä tappaa kahta ihmistä nälkään hampaiden vuoksi! Ottaen lisäksi huomioon sen, että voisin syödä kuin hevonen lisääntyneen ruokahaluni vuoksi, niin olin kiukkuinen ja ilkeä ihminen koko päivän. Hormoneilla lienee varmasti myös merkitystä asiaan.
rv 9+6 Aamulla aikaisin töihin. Sain paremmin jo syödyksi ja jaksoin tehdä asioita. Kävimme markkinoilla syömässä, lastentarvikeliikkeessä katselemassa vaunuja ja saunassa. Saunan jälkeen mies lähti pelaamaan pleikkaria kaverin luo ja minä jäin löhöilemaan kotiin. Olin niin tyytyväinen, ettei tarvinnut enää lähteä mihinkään, sillä ulkona satoi ja oli muutenkin kurja kylmä sää. Pystyin ensimmäistä kertaa koko viikkoon rentoutumaan ja se tuntui todella hyvältä!
Juuri ennen nukkumaanmenoa minua alkoi kuitenkin häiritä kova kutina. Ihossa ei näkynyt jälkiä, mutta kutisemaan alkoivat etenkin käsivarret, polvet, nilkat ja sääret. Hetken raavittuani niihin nousikin nokkosihottuman kaltaista kohoumaa ja näppyä, mikä kutisi entisestään ja oli todella punainen. Pelästyin ihoa ja lähetin kuvan kaverille, jonka kanssa ihmettelimme asiaa. Kun tarkasti rupesin miettimään, niin raskauden aikana tuommoista on voinut ilmaantua aiemminkin, mutta ei noin paljoa. Vaikutti ihan allergiselta reaktiolta, mutta en ole allerginen millekään. Hiuksia värjätessä ihan alkuraskaudesta nousi samanlainen kuumottava ihottuma. Värjäys jouduttiin keskeyttämään, koska tuntui, että pääni palaa ja raavin käteni rikki. Pitää ottaa puheeksi ensi viikon lääkärikäynnillä. Heräsin yöllä siihen, että sormukset painavat ja käteni olivat turvonneet hurjasti. Jouduin yöllä työstämään sormuksia irti, eivät meinanneet lähteä ihan helpolla, vaikka normaalisti ne pyörivät sormessa ympyrää ja ovat löysät. Olo helpottui hieman, kun sain sormukset pois, mutta käteni olivat kuin limput, eikä niitä meinannut saada puristettua nyrkkiin. Mietin, että tällaistako ihanaa tämä raskaus on! Lisää heti mulle kiitos ei!
torstai 8. syyskuuta 2016
Eka neuvola
Noniin! Nyt oli melkoisen odotettu päivä eli eka neuvola rv 9+3! Poikkean ehkä suurimmasta osasta plussanneista naisia, sillä en soittanut heti neuvolaan tehtyäni positiivisen raskaustestin, vaan odotin rauhassa kolme viikkoa ennen yhteydenottoa. Takaraivossa oli pelko kemiallisesta raskaudesta, vaikka totesin testeillä, että raskaushormoni on nousussa eikä laskussa. Vasta ensimmäisen ultran jälkeen soitin seuraavana päivänä terveyskeskukseen ja varasin meille ajan. En olisi ehkä silloinkaan tajunnut varata aikaa ellei minua olisi lapsettomuusklinikalta ohjeistettu tekemään niin. Olisin odottanut varmaan tosi pitkälle, ennen kuin olisin luottanut siihen, että oikeasti tässä ollaan raskaana.
Neuvolaihmisemme oli onneksi tosi mukava ja saimme kuulla, että hän jatkaa myös synnytyksen jälkeen hoitamassa meidän vauvan asioita. Olin todella tyytyväinen kaikkeen. Saimme hirveästi ohjeistusta raskausaikaan, synnytykseen ja tulevaan elämään vauvan kanssa. Kokeitakin otettiin ja kuulema joudun sokerirasitustestiin ikäni puolesta, vaikka raskaaksi tulin 25-vuotiaana, jolloin kokeita ei tarvittaisi. Ketuttaa, että piti mennä vanhenemaan juuri ennen neuvolaa.
Pituutta ei mitattu, joten neuvolakorttiin merkittiin itse antamani lukema 158cm, mutta paino mitattiin ihan vaa'alla, jotta tulisi tismalleen oikea lukema ja minulla se näytti 46,6kg. Saapa nähdä, paljonko paino nousee raskauden aikana. Huolestuin hieman, koska se näytti nyt noin alhaista lukemaa, mutta meidän kotivaaka antaa painokseni ilman vaatteita 47kg (neuvolassa otin vain kengät pois). Tiedä sitten kumpaan vaakaan enemmän luottaa, mutta toivottavasti paino lähtee sopivasti nousuun kuitenkin, eikä liikaa tai liian vähän. Syömisen kanssa on ollut ongelmaa, koska melkein kaikki, mitä minulla on ollut tapana syödä, ällöttää.
Verenpaineeni oli 96/60, joten kaiketi ihan ok. Korkeaa verenpainetta minulla ei ole koskaan ollut. Hemoglobiini oli 118, joten senkin puolesta mennään vielä ihan ok lukemin. Virtsanäytteessä ei ollut mitään ihmeellistä. Mokasin vähän sen kanssa kyllä, koska en tajunnut kirjoittaa siihen nimeäni, vaan mietin, miten ihmeessä henkilökunta mahtaa erottaa purkit toisistaan! Näytteenanto-wc:ssä oli seinällä ohjeet, kuinka näyte otetaan ja lopuksi luki vain, että aseta purkki verhon taakse. Minähän tein ohjeen mukaan, mutta ensi kerralla osaan toimia oikein. Ensi viikolla on nimittäin ensimmäinen lääkärikäynti ja silloinkin pitää mennä virtsakokeen kautta odottamaan vuoroaan.
Minulle jäi kyllä tosi hyvä fiilis ensimmäisestä neuvolakäynnistä! Mies ei voinut olla ihan koko aikaa mukana, koska hänen piti lähteä töihin ja harmittelinkin, kun hän ei ehtinyt kuulla vauvan sydänääniä, jotka kuuluivat hyvin alhaisista raskausviikoista huolimatta. Oli ihan uskomatonta kuulla vauvan sydänäänet. Vaikka näimme ultrassa pienen pumputtavan sydämen, niin oli silti ihan eri asia kuulla se korvilla! Laitoin heti tilaukseen kotidopplerin, jotta voin myös kotona yrittää kuulla äänet miehenkin kanssa.
Aikaa käynnille oli varattu 90min, mutta loppujen lopuksi olin ainakin kaksi tuntia huoneessa juttelemassa. Aika meni hirmu nopeasti, vaikka mietin ennen käyntiä, että miten ihmeessä saadaan noin pitkä aika kulumaan vieraan ihmisen kanssa. Tehtiin kummatkin alkoholinkäyttötestit ja saatiin niistä hyvät pisteet (alhaiset) jee! Ei sen puolesta ongelmaa, emmekä tupakoi kumpikaan, mikä on hyvä juttu. On ollut kyllä vaikeaa olla altistumatta passiiviselle tupakoinnille, koska kaverit polttavat tupakkaa, eikä vielä halua kovasti kuuluttaa raskaudesta. Yhdelle tupakoivalle kaverille olen kertonut ja hän ottaa onneksi asian hyvin huomioon pyytämättäni, eikä tupakoi läsnäollessani.
Paljon tuli lippulappusia mukaan, joihin tutustuessa on mennyt tovi jos toinenkin. Kivaa saada vauva-aiheista luettavaa! Ja ihan kiva saada myös paperilla vältettävät ruoka-aineet, niin on helppo jääkaapin ovesta tarkistaa, onko ok syödä mitä mieli tekee. Synnytys dvd:kin saatiin, mutta sitä ei ole vielä ehditty katsoa, eikä se vielä ole niin ajankohtainenkaan. Ehtii kyllä!
Täytyy myöntää, että olen todella innoissani vauvan tulosta!
Neuvolaihmisemme oli onneksi tosi mukava ja saimme kuulla, että hän jatkaa myös synnytyksen jälkeen hoitamassa meidän vauvan asioita. Olin todella tyytyväinen kaikkeen. Saimme hirveästi ohjeistusta raskausaikaan, synnytykseen ja tulevaan elämään vauvan kanssa. Kokeitakin otettiin ja kuulema joudun sokerirasitustestiin ikäni puolesta, vaikka raskaaksi tulin 25-vuotiaana, jolloin kokeita ei tarvittaisi. Ketuttaa, että piti mennä vanhenemaan juuri ennen neuvolaa.
Pituutta ei mitattu, joten neuvolakorttiin merkittiin itse antamani lukema 158cm, mutta paino mitattiin ihan vaa'alla, jotta tulisi tismalleen oikea lukema ja minulla se näytti 46,6kg. Saapa nähdä, paljonko paino nousee raskauden aikana. Huolestuin hieman, koska se näytti nyt noin alhaista lukemaa, mutta meidän kotivaaka antaa painokseni ilman vaatteita 47kg (neuvolassa otin vain kengät pois). Tiedä sitten kumpaan vaakaan enemmän luottaa, mutta toivottavasti paino lähtee sopivasti nousuun kuitenkin, eikä liikaa tai liian vähän. Syömisen kanssa on ollut ongelmaa, koska melkein kaikki, mitä minulla on ollut tapana syödä, ällöttää.
Verenpaineeni oli 96/60, joten kaiketi ihan ok. Korkeaa verenpainetta minulla ei ole koskaan ollut. Hemoglobiini oli 118, joten senkin puolesta mennään vielä ihan ok lukemin. Virtsanäytteessä ei ollut mitään ihmeellistä. Mokasin vähän sen kanssa kyllä, koska en tajunnut kirjoittaa siihen nimeäni, vaan mietin, miten ihmeessä henkilökunta mahtaa erottaa purkit toisistaan! Näytteenanto-wc:ssä oli seinällä ohjeet, kuinka näyte otetaan ja lopuksi luki vain, että aseta purkki verhon taakse. Minähän tein ohjeen mukaan, mutta ensi kerralla osaan toimia oikein. Ensi viikolla on nimittäin ensimmäinen lääkärikäynti ja silloinkin pitää mennä virtsakokeen kautta odottamaan vuoroaan.
Minulle jäi kyllä tosi hyvä fiilis ensimmäisestä neuvolakäynnistä! Mies ei voinut olla ihan koko aikaa mukana, koska hänen piti lähteä töihin ja harmittelinkin, kun hän ei ehtinyt kuulla vauvan sydänääniä, jotka kuuluivat hyvin alhaisista raskausviikoista huolimatta. Oli ihan uskomatonta kuulla vauvan sydänäänet. Vaikka näimme ultrassa pienen pumputtavan sydämen, niin oli silti ihan eri asia kuulla se korvilla! Laitoin heti tilaukseen kotidopplerin, jotta voin myös kotona yrittää kuulla äänet miehenkin kanssa.
Aikaa käynnille oli varattu 90min, mutta loppujen lopuksi olin ainakin kaksi tuntia huoneessa juttelemassa. Aika meni hirmu nopeasti, vaikka mietin ennen käyntiä, että miten ihmeessä saadaan noin pitkä aika kulumaan vieraan ihmisen kanssa. Tehtiin kummatkin alkoholinkäyttötestit ja saatiin niistä hyvät pisteet (alhaiset) jee! Ei sen puolesta ongelmaa, emmekä tupakoi kumpikaan, mikä on hyvä juttu. On ollut kyllä vaikeaa olla altistumatta passiiviselle tupakoinnille, koska kaverit polttavat tupakkaa, eikä vielä halua kovasti kuuluttaa raskaudesta. Yhdelle tupakoivalle kaverille olen kertonut ja hän ottaa onneksi asian hyvin huomioon pyytämättäni, eikä tupakoi läsnäollessani.
Paljon tuli lippulappusia mukaan, joihin tutustuessa on mennyt tovi jos toinenkin. Kivaa saada vauva-aiheista luettavaa! Ja ihan kiva saada myös paperilla vältettävät ruoka-aineet, niin on helppo jääkaapin ovesta tarkistaa, onko ok syödä mitä mieli tekee. Synnytys dvd:kin saatiin, mutta sitä ei ole vielä ehditty katsoa, eikä se vielä ole niin ajankohtainenkaan. Ehtii kyllä!
Täytyy myöntää, että olen todella innoissani vauvan tulosta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)