Ensimmäinen lääkärikäynti neuvolassa rv 11+4 ja ekat masukuvat rv 9+4!

Jännitti todella paljon mennä käymään lääkärissä, mutta onneksi mies tuli mukaan tueksi ja turvaksi. En oikeastaan tiedä, miksi niin kovasti sitä jännitin, koska minusta on kuitenkin tuntunut mukavalta, että käyntejä on ollut tosi tiheään raskauden aikana. Neuvolaihminen jopa kysyi, haluanko käyntejä harvennettavan, koska tässä on ollut alku aika tiuhaa, mutta en missään nimessä halunnut niin. Välillä, kun on ollut viikko välissä, ettei ole ollut kenellekään varattua aikaa mihin suuntaan, alkaa ahdistaa, kun ei ole ketään keneltä varmistella sujuuko raskaus hyvin, teenkö kaiken oikein ja ihan vain purkaa tunteita raskauteen liittyen. Eikä minulla ole ollut käyntejä yhtään sen enempää, kuin muillakaan ensimmäistä kertaa raskaana olevilla, jos ei varhaisultraa lasketa, koska se menee lapsettomuusklinikan perustarjonnan piikkiin. Miksi siis haluaisin käydä harvemmin kuin muut? En taatusti!

Aluksi kävin taas harjoittelemassa pissanäytteen antoa. Tällä kertaa homma sujui vähän paremmin ja muistin kirjoittaa nimenkin purkkiin, mutta tussi oli niin huono, että en saanut siistiä jälkeä. Se vähän harmitti, koska ajattelin heti, että näytteeni sekoittuu jonkun toisen kanssa ja minulle diagnosoidaan kaikki mahdolliset taudit. Perfektionisti menee nyt häpeämään...

Ennen lääkärille pääsyä neuvolaihminen kaappasikin meidät omaan huoneeseensa ja siinä vähän jututti. En ollut yhtään varautunut siihen ja varmaan vaikutin vähän hölmistyneeltä. Minulta kuitenkin otettiin vain paino, joka oli laskenut 46,2kg:on ja verenpaine, joka oli sama kuin ensimmäisellakin käynnillä eli alhainen. Virtsanäytekin löytyi ja oli puhdas ja lisäksi neuvolaihminen ilmoitti, että minulla ei ole mitään tauteja, joiden testaamiseen viime kerralla otettiin kaksi putkiloa verta. Ei tullut yllätyksenä, mutta helpottaahan se aina kuulla. Lopuksi hän vielä ilmoitti, että veriryhmäni on 0+, jonka myöskin tiesin.

Viimein meidät ohjattiin odottamaan lääkärin huoneen eteen ja minuutit tuntuivat kyllä tunneilta, kun siinä miehen kanssa istuskeltiin. Mies selasi pöydällä olevia esitteitä, mutta minä olin niin hermostunut, etten pystynyt kuin tärisemään.

Lääkäri vaikutti tosi mukavalta ja kyseli aluksi ihan perustietoja. Sitten hän pyysi minua riisumaan housut ja tehtiin gynetarkastus. Kaikki oli hyvin. Ikävältä tuntuvan tutkimuksen mukaan lääkäri kaivoi esiin tasku-ultran! Nähtiin sillä pienellä laitteella meidän vauva jälleen ja hänen tiuhaan sykkivä sydämensä! Voi että miten lämmitti mieltä, sillä en osannut yhtään odottaa vauvan näkemistä. Lääkäri lähti vielä hakemaan parempaa doppleria,  jotta kuultaisiin sydänäänet ja sillä välin vitsailin miehelle, että hankitaan kotiin tuommoinen tasku-ultra. Mies puristi päätään ja hymyili. Taisi hänkin olla mielissään vauvan näkemisestä, vaikka se pienessä ruudussa suttuinen olikin. Sydänäänet löytyivät helposti ja kerroin lääkärille, että olen myös kotona yrittänyt niitä etsiä. Lääkäri totesi sen olevan kotilaitteilla hyvin vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta totesi meille, että kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja tsemppasi meitä vielä ensi viikon ultraan, jossa suoritetaan samalla sikiöseulonta.

Olin yhtä hymyä neuvolareissun jälkeen ja menimme oikein yhteiselle lounaalle miehen valitsemaan paikkaan nauttimaan olostamme ja juttelemaan asioista. Loppupäivän leijuinkin sitten ilmoissa...


Teitä ehkä kiinnostaa minun ensimmäiset masukuvat! Vieläpä vauva saa olla ihan rauhassa piilossa, eikä kukaan aavista mitään, mutta näihin on kiva vertailla tulevia kuvia.

RV 9+4

Sen verran turvonnut olo ollut monta viikkoa, että olen viihtynyt löysissä collageissa, jotka eivät purista vatsaa. Huomaa, että on hiilarit maistuneet. Olen kovasti häpeillyt turvonnutta mahaani ja siksi käyttänyt löysiä vaatteita. Onneksi tiedostan, että häpeä on vain hetkellinen vaihe ja rakastan muuttuvaa kehoani paljon. Olen aina ollut hoikka, eikä minua haittaisi yhtään kanniskella suloista pyöreää vauvamasua, mutta tällaista pöhöttynyttä pastamasua yritän kaikin tavoin piilottaa. Ei silti auta kuin tottua uuteen tyyliin ;) Olen yrittänyt jo nyt henkisesti varautua siihen, että kroppani ei tule palautumaan entiselleen raskauden jälkeen ja pitää löytää uusia vartalolle sopivia vaatteita. Sitä paitsi grilliruoka on parasta, mitä tiedän!