Hyvin odotettu 12. viikko käynnistyi ja pääsin taas päivä kerrallaan kirjoittelemaan lyhyitä kuulumisia! Olisi niin paljon asiaa aiheen vierestäkin, että jossain kohtaa pitää kirjoitella muustakin, kuin raskaustuntemuksista. Lyhykäisyydessään haluan kirjoittaa teille valitsemastani dopplerista ja sen käytöstä, näyttää ihan ensimmäiset vauvalle ostamani vaatteet ja viimeaikoina on paljon mietityttänyt vaatteisiin mahtuminen sekä isommat hankinnat vauvalla sekä lastenhuoneen remontti. Pitää muistaa ottaa vaihekuvia remontista! Ekat masukuvat lisäsinkin jo edellisen postauksen loppuun!
rv 11+0 NIIIIIIN pitkään odotettu päivä. Viikko vielä ja sitten pahin keskenmenoriski alkaa olla ohi. Pelkään alitajuntaisesti keskeytynyttä keskenmenoa, mutta minulla on onneksi torstaina lääkäriaika, jolloin kuunnellaan sydänääniä ja toivottavasti saan varmistuksen, että kaikki on ok. Tunnen kuitenkin kehostani, että kaiken pitäisi olla hyvin ja uskon, että kroppani antaisi merkkejä, jos pitäisi olla varpaillaan. Noustessani sohvalta vatsaa vihlaisi niin kunnolla, että painuin sekunniksi kasaan. Mies katsoi ihmeissään, kun otin uuden yrityksen ja lähdin kävelemään, että ei ole helppoa olla raskaana. Pikkujuttuhan tuo oli! Vatsaa nippailee ja kuplii jatkuvasti ja aamulla kohtua suorastaan vihloi, kun tunsin miten se mahdollisesti kasvaa.
Vietettiin viimeinen päivä mökillä ja oli raikastavaa syödä voileipä terassilla. Asumme kerrostalossa, joten ulkona vietetyt hetket ovat harvoin niin rentoja, kuin mökillä. Kotiin palatessa olin aika väsynyt, mutta mieli olisi halunnut aloittaa jo lastenhuoneremonttia. Päätin kuunnella kehoa ja katsoa elokuvan. Kävimme kaupassa kylläkin ostamassa laatikoita remonttia varten, että saadaan tavarat mahtumaan siististi siksi aikaa ja ostin samalla kivan laatikon vauvan tarvikkeille! Laitoin siihen ensimmäiset pari hassua vauvan vaatetta ja dopplerin, ja hihittelin, että tyhjältä vielä näyttää. Nyt on ainakin hyvä paikka laittaa pienen tavaroita, jotta ne eivät ole siellä sun täällä piilotettuina.
rv 11+1 Aamu venyi hieman pitkäksi ja päässä tuntui hassulta. Heräämisen säännöllisyys on alkanut hieman lipsua, joten pitää alkaa taas kellottamaan, jotta olisin energisempi. Aina väsymyksestä ei voi syyttää raskautta! Vatsassa kuplii ja huomaan etsiväni vaatekaapilta aina ne mummoimmat ja suurimmat alusvaatteet painaumien pelossa. Tekisi mieli olla ilman rintaliivejä, koska nekin ovat alkaneet painaa, vaikka hakasetkin ovat löysimmällä. En millään raaskisi mennä kaupoille ostamaan suurempia vaatteita, koska kohta joudun kuitenkin ostamaan vielä suuremmat.
rv 11+2 Alavatsassa on alkanut tuntua ''kova'' tunne kaiken turvotuksen keskeltä. Kännykän sovelluskin muistutti kivasti, että kasvava kohtu alkaa pian pyöristää vatsaasi. Jännää! Odotan innolla, millainen maha minulle muodostuu. Vielä eivät ulkopuoliset näe mitä meidän perheessä on meneillään, mutta ehkä kohta olisi aika kertoa? Asian julkistamisesta tunteeni ovat ristiriitaiset, koska haluaisin ilman muuta kertoa jo omalle ja miehen perheelle pian, mutta en haluaisi juorun tavoittavan kaikkia mahdollisia sukulaisia ja tuttuja enkä etenkään työkavereita! En jostain syystä koe olevani valmis vastaanottamaan onnitteluja vauvasta puolitutuilta, koska pikkuhiljaa vasta alan tottua, että minua onnitellaan rouvaksi tulemisen johdosta. Välillä aihetta miettiessä meinaa pää pimahtaa ja haluaisi kertoa kaikille raskaudesta vasta vauvan syntymän jälkeen (mikä ei taida olla ihan mahdollinen vaihtoehto). Kokeilin taas huvikseni doppleria ja eihän sillä taaskaan mitään kuulunut.
rv 11+3 Olen huomannut kylpiessäni ammeessa omituisia vatsatuntemuksia. Mahassa ikään kuin möyrii ja nipistelee, kun istahdan kuumaan veteen. Olen hieman laskenut kylpyveden lämpötilaa ja vatsakin on rauhoittunut, mutta pesulle meneminen aina vähän jännittää. Asumme niin vanhassa talossa, että kylpyhuonetta ei ole rakennettu varsinaiseksi suihkutilaksi, joten ammeessa peseytyminen on oma taitolajinsa. Kerran viikossa meillä on mahdollista päästä taloyhtiön saunatiloihin pesulle ja ai että sitä tunnetta, kun pääsee kunnolla suihkuun! Siksi jaksan täälläkin hehkuttaa, miten ihanaa saunassa on käydä. Huomenna aamulla lääkäriin ja jännittää kovasti! Mies sai onneksi vapaapäivän töistä ja tulee mukaani neuvolaan. Vielä on epäselvää pääseekö hän ensi viikolla ultraan kanssani ja olen hyvin surullinen, jos mies jää paitsi siitä ainutlaatuisuudesta.
rv 11+ 4 Eka lääkärikäynti, josta voitte lukea tarkemmin edellisestä postauksesta. Otin puheeksi kylpemisen ja lääkäri sanoi, että on ihan ok kylpeä ja saunoa omien tuntemusten mukaisesti. Minulle itselleni sitten riittää, että en laita vettä kuumimmalle, vaan kylven asteen haaleammin. Varmistin lääkäriltä myös, että meidän on ok lähteä häämatkalle kylpylään. Käytiinkin varaamassa heti matkatoimistosta häämatka ja ensi kuussa lähdemme neljäksi päiväksi Pärnuun kylpemään hienossa kylpylässä! Olen niin innoissani! En ole koskaan ennen ollut Pärnussa ja viimeisimmästäkin Suomen kylpyläreissusta on 10 vuotta aikaa.
rv 11+5 Olin aamupäivällä niin energinen, että aloitin purkamaan tulevan lastenhuoneen tavaroita. Siirsin kaikki mahdolliset tavarat uusille väliaikaisille paikoilleen (joita siis tarvitaan remontin aikana). Ei ollut ihan helppo työ, mutta onneksi se on nyt tehty. Pesin huoneessa olleet verhot ja vaatteita myös, kunnes mies tuli töistä kotiin ihmettelemään, mitä olen saanut aikaiseksi. Koti on nyt kuin pommin jäljiltä, mutta jos se miehestä olisi ollut kiinni, niin remontti olisi alkanut vasta ensi vuonna. Haluan saada kaiken valmiiksi ennen joulua, koska haluan tehdä hyvän joulusiivon kotiin ja se edellyttää, että remontti on hyvissä ajoin valmis. Illalla olin aivan loppu ja vatsassa jomotti. ''Kasvukipuja'', kuten ne tulkitsen, on ollut paljon.
rv 11+6 Kiireinen päivä ja lauantain viettoa penkkiurheilun parissa. Jaksoin pitkästä aikaa kunnolla laittautua. Suoristin hiuksen, laitoin irtoripset ja kunnon meikin sekä korolliset kengät jalkaan. Oli kiva nähdä kavereita ja muita ihmisiä sekä nauttia kotijoukkueen voitosta. Innostuin jatkamaan kauan kesken ollutta neuleprojektiani. Olen vuosi sitten alkanut kutoa tulevalle vauvalle kissaneuletta, mikä on ollut monta kuukautta kaapissa. Työstä ei puutu enää paljoa, joten saan sen varmasti pian valmiiksi. Nyt vähän jännittää, tuleeko se meidän vauvalle ikinä edes käyttöön, koska olin silloin ostanut vaaleanpunaista lankaa, joka oli alessa. Jos meidän vauva on poika, niin tätä neuletta en hänelle pue, mutta säästän sitten tulevaisuuden varalle tai annan lahjaksi, jos lähipiiriin syntyy tyttövauva. Kohtua vihloi todella paljon ja useasti. Etenkin noustessani nopeasti tuolilta, vatsaa saattaa vihlaista lujaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti