Raskaustuntemuksia viikolla 10

Päiväkirjamerkintöjen aika!

rv 9+0 Olin aivan stressaantunut töistä ja raha-asioista. Seuraavan päivän hammaslääkäri mietitytti paljon, koska minulle aloitettaisiin aikuisena oikomishoito. Pää oli aivan pyörällä, kun mietin voiko oikomishoito vahingoittaa jotenkin sikiötä ja kannattaisiko siihen edes lähteä raskausaikana. Hampaat ovat muutenkin kovilla raskaudenaikana ja kiinteät kojeet altistavat myös enemmän kariekselle. Mietin teenkö nyt elämäni typerimmän päätöksen vai kenties hienoimman sellaisen, koska hampaat olisivat suorat jo melko pian vauvan syntymän jälkeen. Saataisiin hienoja perhekuviakin, koska ei tarvisi häpeillä hymyä!

Sikiö saattoi reagoida valtavaan stressiin ja minulla oli kovat supistelut melkein vartin. Pelästyin todella ja menin jopa istumaan wc-pöntölle ja mietin vain, että nyt se tulee ulos. Mieskin kävi katsomassa, koska en lukinnut ovea ja näytti todella huolestuneelta. Kysyi minulta, että mitä tapahtui. Vastasin, etten tiedä, mutta pelkään pahinta. Olo meni kuitenkin ohi pian, eikä tullut vertakaan. Ei auttanut stressiäni yhtään, että kaiken lisäksi mietin, että onkohan vauvallakaan kaikki hyvin.

rv 9+1 Tein pitkän työpäivän ja töissä tuli hieman ruskeaa tuhrua wc-paperille pyyhiessä pariin kertaan. Todella vähän, mutta huolestuin sitäkin enemmän. Lähetin miehelle tekstiviestin, että nyt on tällainen tilanne ja mies kyseli minulta, että mitä se tarkoittaa. En itsekään osannut vastata kysymykseen, mutta huoli oli kova. Yritin rauhoittaa mieltäni, että se voi olla ihan harmitonta seksistä johtuvaa vuotoa, mutta nyt kyllä petipuuhat saisivat jäädä hetkeksi taka-alalle.

Illalla minulle laitettiin hammasraudat, jotta sain muutakin ajateltavaa. Hammaslääkäri sanoi tehneensä oikomishoitoa ennenkin raskaana oleville naisille, joten minäkin uskaltaisin huoletta lähteä hoitoon mukaan ja hän tarkistaisi käynneillä hampaani erityisen huolellisesti ja kertoisi heti, jos löytäisi jotain normaalista poikkeavaa. Sainkin seuraavan ajan 7 viikon päähän, jotta olisi aikaa totutella kasvaneeseen suuhukalustoon.

rv 9+2 Vauvasta ei tietoakaan, onneksi tuhruvuoto ei jatkunut, vaan kesti tasan kaksi wc-pyyhintää edellisenä päivänä. Saattoi johtua nostoistakin, sillä työni on fyysisesti raskas. Tein ylitöitä, mutta hampaiden arkuus häiritsi todella paljon. Olin supernälkäinen ja syöminen oli hankalaa.

rv 9+3 Lyhyempi päivä töissä neuvolan vuoksi. Neuvolasta onkin olemassa jo oma postaus, mutta käynti oli huojentava, koska kuultiin sydänäänet ja sain askarruttavaan kysymykseen vastauksen, että vauvalla on kaikki hyvin. Nauvolaihminen sanoi, että ei kannata huolestua pienestä vuodosta. Jos vuoto lähentelee kuukautisten määrää tai on jopa enemmän, niin silloin voi oikeasti huolestua. Joo tiedän kyllä, mutta aina silti sydän on järkeä voimakkaampi ja alkaa pelätä asioita, vaikka pitäisi vain ottaa rennosti.

rv 9+4 Itketti hampaiden vuoksi koko päivä. Voimat tuntuivat loppuvan, koska kivut olivat niin suuret syödessä. En pystynyt syömään edes pehmeää leipää, mikä otti päähän niin paljon. Ajattelin kuolevani nälkään. Ajattelin, että sikiö kuolee ennen minua nälkään. Olo oli ahdistava. Ei myöskään tuntemuksia vatsassa.

rv 9+5 Yhtä ahdistava päivä, kuin edellinenkin. Syöminen oli niin vaikeaa ja kirosin, että tässähän ei ole mitään järkeä tappaa kahta ihmistä nälkään hampaiden vuoksi! Ottaen lisäksi huomioon sen, että voisin syödä kuin hevonen lisääntyneen ruokahaluni vuoksi, niin olin kiukkuinen ja ilkeä ihminen koko päivän. Hormoneilla lienee varmasti myös merkitystä asiaan.

rv 9+6 Aamulla aikaisin töihin. Sain paremmin jo syödyksi ja jaksoin tehdä asioita. Kävimme markkinoilla syömässä,  lastentarvikeliikkeessä katselemassa vaunuja ja saunassa. Saunan jälkeen mies lähti pelaamaan pleikkaria kaverin luo ja minä jäin löhöilemaan kotiin. Olin niin tyytyväinen, ettei tarvinnut enää lähteä mihinkään, sillä ulkona satoi ja oli muutenkin kurja kylmä sää. Pystyin ensimmäistä kertaa koko viikkoon rentoutumaan ja se tuntui todella hyvältä!

Juuri ennen nukkumaanmenoa minua alkoi kuitenkin häiritä kova kutina. Ihossa ei näkynyt jälkiä, mutta kutisemaan alkoivat etenkin käsivarret, polvet, nilkat ja sääret. Hetken raavittuani niihin nousikin nokkosihottuman kaltaista kohoumaa ja näppyä, mikä kutisi entisestään ja oli todella punainen. Pelästyin ihoa ja lähetin kuvan kaverille, jonka kanssa ihmettelimme asiaa. Kun tarkasti rupesin miettimään, niin raskauden aikana tuommoista on voinut ilmaantua aiemminkin, mutta ei noin paljoa. Vaikutti ihan allergiselta reaktiolta, mutta en ole allerginen millekään. Hiuksia värjätessä ihan alkuraskaudesta nousi samanlainen kuumottava ihottuma. Värjäys jouduttiin keskeyttämään, koska tuntui, että pääni palaa ja raavin käteni rikki. Pitää ottaa puheeksi ensi viikon lääkärikäynnillä. Heräsin yöllä siihen, että sormukset painavat ja käteni olivat turvonneet hurjasti. Jouduin yöllä työstämään sormuksia irti, eivät meinanneet lähteä ihan helpolla, vaikka normaalisti ne pyörivät sormessa ympyrää ja ovat löysät. Olo helpottui hieman, kun sain sormukset pois, mutta käteni olivat kuin limput, eikä niitä meinannut saada puristettua nyrkkiin. Mietin, että tällaistako ihanaa tämä raskaus on! Lisää heti mulle kiitos ei!