sunnuntai 28. elokuuta 2016

Raskaustuntemuksia viikot 0-9

Päätin naputella tuntemukset ja kuulumiset koko raskauden ajalta, mikäli vain suinkin onnistun siinä. Haluaisin pitää kunnon kynällä kirjoitettavaa päiväkirjaa raskausajasta, mutta koneella kirjoittaminen on kevyempää ja tämä blogi on oikeastaan aika kiva paikka kirjoitella kaikkea, kun olen huomannut, että satunnaisia lukijoitakin riittää ja postauksia on klikkailtu paljon. Ehkä joku saa kirjoituksistani vertaistukea tai tykkää muuten vain lueskella raskausajan sujumisesta. Itse myönnän vauvaa haaveillessani olevan hulluna blogeihin, joissa raskausajan tuntemukset oli merkitty tosi tarkasti ja avoimesti. Ehkä saan aikaiseksi myös viihdearvoa, jos hyvin käy. Nyt eletään hetkeä rv 9+0, joten hieman muisteltavaa riittää, mutta raskausaika on ollut tosiaan niin hienoa, ettei sitä ainakaan näin alussa unohda.

rv0 Oltiin mökillä juuri vietetty juhannus ja juuri pakkaamassa tavaroita kotiin päin, kun kuukautiset alkoivat. Olin pettynyt, mutta iloinen, että kemiallisen raskauden jälkeen kiertoni oli normaali 35pv, joten koin olevani palautunut ja valmis uuteen yritykseen.

rv1 Aloitin pitkästä aikaa työt ja elämä muuttui jälleen kiireiseksi. Oli paljon uuden opettelua, mutta ihan mukavaa aikaa. Kesästäkin ehti nauttia, mutta vauvaa en ajatellut juuri ollenkaan.

rv2 Hääjärjestelyt pitivät kiireisenä ja päätin, etten jaksa tehdä ovistestejä. Odotellaan rauhassa syksyyn, koska ei tässä kohtaa ehdi vauvaa edes miettiä. Olin väsynyt ja stressaantunut, mutta mies piti huolen, että meillä oli seksielämää. Monesti, kun olisin halunnut kaatua puolikuolleena sänkyyn, niin mies sai houkuteltua ennen nukahtamista viettämään yhteistä aikaa. Mies ottaakin kuulemma kaiken kunnian vauvasta, koska ilman häntä en olisi nyt raskaana. Annan mielelläni kunnian hänelle.

rv3 Minulla oli polttarit, mutta ei vielä tietoa vauvasta. Juhlittiin oikein kunnolla ja juomaa tuotiin enemmän, kuin ehdin juoda. Jälkikäteen minulla on paha mieli asiasta, koska tuli juotua raskausaikana, mutta minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta tulevasta.

rv4+6 Ensimmäinen oksetusolo, jolloin meinasi laatta lentää ja voimat loppui. Kaaduin sänkyyn kesken aamupuuhien, koska olo oli niin kamala. Tuntui, että veri ei kierrä päässä. En kuitenkaan oksentanut. Ensimmäinen ajatus vauvasta heräsi.

rv5+1 Tein raskaustestin, johon pamahti raskaana 2-3 viikkoa. Varovainen toive vauvasta hymyilytti.

rv5+3 Päivä linnanmäellä. Olo oli oikein hyvä, mutta ei olisi pitänyt mennä Kehrään. Mies sai houkuteltua minut sinne, mutta siitä tuli niin paha olo, että meinasin oksentaa. Ei enää ikinä. Edes raskaana.

rv5+4 Aamulla voimakas paha olo. Huilaamalla meni ohitse vartissa. Rinnat tuntuvat aroilta.

rv6 Joka toinen aamu voin pahoin, mutta paha olo meni yleensä vartissa ohi. Huomasin, että oikein mitään ruokaa ei tee mieli. Rinnat ovat todella kipeät.

rv6+5 Toinen raskaustesti varmistukseksi, johon pamahti raskaana 3+. Nyt aloin olla jo erittäin toiveikas! Rinnat ovat kipeät

rv 6+6 Meidän häät, jotka eivät olisi voineet täydellisemmät olla. Paljon rakkautta <3 Jaksoin hyvin, vaikka en kyllä pystynyt ruuasta nauttimaan. Jännityksen vuoksi en kyennyt syömään ja raskauden vuoksi ruoat ällöttivät. Huomasin himoitsevani kuitenkin kylmäsavulohta.

rv7+0 Olin niin väsynyt! Johtui varmasti häästressin purkautumisesta, mutta olin kyllä ihan yliväsynyt. Tästä myös alkoi väsymys, joka ei tunnu lähtevän pois. Rinnat ovat kuin ilmapallot. Ne ovat raskaat ja aivan pystyssä. Mies pyytää jatkuvasti näyttämään ''silikonirinnat''.

rv7+1 Soitto lapsettomuusklinikalle ja aika ultraan. Nyt vain toivoin, ettei tulisi mitään verenvuotoa! Olo on kuitenkin ollut hyvä, vaikkakin väsynyt. Koko viikko tappavaa nälkää. Töistä ei meinaa tulla mitään, kun on jatkuva nälkä. Mitään ei kuitenkaan ole pystynyt syömään ilolla, koska ei maistu. Himoitsin tuoretta graavia lohta. Rinnat ovat niin kipeät, että koskeminen sattuu. Mies ei meinaa ymmärtää, joten täytyy ärähtää.

rv8+1 Varhaisultra, jolloin nähdään ensimmäistä kertaa meidän vauva. Pelonsekaisia tunteita ja helpottunut olo, kun nähtiin, että kaikki on hyvin. Sain äitiyskortin ja kuvat vauvasta kotiin, joita on katseltu nyt paljon! Rintojen arkuus alkaa helpottaa ja ne ovat pinkeät.

rv8+6 Nälkä ottaa pahasti päähän, koska en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa. Vaikka olisin juuri syönyt niin saatan jo tunnissa kuolla uudelleen nälän tunteeseen. Käytiin pitsalla ja söin ihan pienen palasen pitsaa ja olin jo niin aivan täynnä. Sitten taas nälkäkuolema iski. Alan hermoilla. Väsyttää niin, että työpäivän jälkeen ainoa ajatus on ruoan lisäksi nukkuminen. Kotitöitä ei oikein jaksa tehdä, mutta pakotin itseni siivoamaan kämpän edes siedettävään kuntoon ja pesin pyykkiä. toivon niin paljon, että tämä väsymys loppuisi! Rintojen arkuus alkaa jo olla pois, mutta ne ovat isot ja raskaat.

lauantai 27. elokuuta 2016

Hyviä uutisia!

Viimeksi näköjään päivittelin juhannuksen aikoihin, ettekä kyllä arvaa mitä kerrottavaa tässä kahdessa kuukaudessa on kertynyt!  Megapitkä postaus luvassa! Kesän alkajaisiksi siis koin kemiallisen raskauden, joka antoi minulle syytä toivoa vielä onnistunutta raskautta. Seuraavasta kierrosta bongasinkin oviksen ja olin ihan täpinöissä viime postausta kirjoitellessa. Olin ihan varma, että nyt tärppäsi, kunnes kuukautiset sitten alkoivatkin 26.6. Olin yksinkertaisesti pettynyt ja sanoin miehelle, että nyt olen luovuttanut ja voidaan unohtaa koko juttu kesän ajaksi. Aloitetaan kiltisti syksyllä sitten se pistoshoito.

Meillä oli muutenkin koko kesä kiireistä aikaa, sillä menimme naimisiin elokuussa ja häävalmistelut veivät tajuttomasti aikaa, vaikka pienet häät olivatkin. Löysin miehestäkin ihan uusia puolia, sillä tämä oli kätevä askartelija! Vaikka hänen piirtokykynsä ja käden tarkka jälkensä onkin aina ollut huippua luokkaa, en silti arvannut, että sakset ja liima pysyisi käsissä noin hyvin. Harmikseni tulin itse kipeäksi hääviikolla, kun kaikki tilpehöörit olisi pitänyt viimeistellä, joten koko urakka jäi miehelle. Sillä välin minä huilasin pahaa oloani sängyssä työpäivän jälkeen. Harmitti, kun mies joutui hääviikolla tekemään enemmän, mutta minä kyllä oikeastaan suunnittelin yksin koko juhlat, joten mies ei joutunut käyttämään päätään, koska teki vain ohjeiden mukaan. Sen verran skarppasin, että sain kirjoitettua Pagesillä kaiken häihin tarvittavan tekstimateriaalin, joista mies sitten kehitti ohjelmalehtiset yms.




Nyt on kyllä hienoa, kun ollaan oikeasti naimisissa ja perhe. Vaikka moni ei näe naimisiinmenossa järkeä, niin kyllä se suhteeseen lisää yhteenkuuluvutta ja rakkautta tuo. Olen niin onnellinen, että joku ihminen haluaa noin paljon sitoutua minuun ja mieskin sanoi, miten hienoa on, että hän voi kutsua minua vaimokseen. Arki ei muuttunut yhtään, mutta silti kaikki tunnetasolla vahvensi parisuhdettamme.

Kaikkein uskomattominta tämän kaiken kiireen keskellä oli eräs heinäkuinen aamu, jolloin voin niin pahoin, että oksat pois. Ikinä en meinaa oksentaa ihan muuten vain, joten heräsi ajatus mahdollisesta raskaudesta. Saman tien en kipittänyt hakemaan raskaustestiä, mutta kuulostelin oloani. Rinnatkin olivat hieman arat, mutta kuukautisten olisi myös pitänyt siinä kohtaa alkaa. Kun vielä seuraavanakin päivänä voin hieman pahoin ja olin väsynyt, päätin tehdä seuraavana aamuna raskaustestin ja näin siinä sitten kävi:



Olin pyörtyä siihen paikkaan ja sydän hyppäsi kurkkuun! Raskaana 2-3 viikkoa! Sehän tarkoitti sitä, että raskaushormonia oli erittynyt nyt enemmän kuin viime testiin, jolloin koin kemiallisen raskautumisen. Hieman varovaisin mielin ajattelin, että onko tämä totta ja nyt pitää rauhoittaa mieli. Jos verenvuoto alkaa, niin en voi sille mitään. Nyt olisi vain otettava rennosti.

Olimme lähdössä parin päivän kuluttua linnanmäelle ja keskustelimme miehen kanssa voimmeko mennä raskaudestani huolimatta yhteiselle reissulle. Päästään niin harvoin huvipuistoon, emmekä edes pidä hurjista laitteista, joten pitkän keskustelun jälkeen päätimme, että on ihan turvallista lähteä, kun menemme minun ehdoillani, eikä hurvitella liikaa. Alkio olisi kuitenkin hyvässä turvassa syvällä vatsassani, joten se ei todennäköisesti huomaisi mitään. Jos siellä nyt ylipäätään edes olisi joku, mietimme.

Reissu sujui hyvin, eikä kuukautisia vieläkään kuulunut, joten olin toiveikkain mielin. Häihin oli aikaa kaksi viikkoa, joten päätin, että haluan vielä tehdä varmistustestin juuri ennen häitä, jotta tiedän mennäänkö ilta alkoholittomasti. Testi näytti silloin tältä:




3+! Voi miten onnellinen olin. Raskaushormoni oli taas lisääntynyt ja tähän loppui nyt testien tekeminen, koska minulle riittää tieto, että raskaus on tällä tavoin edennyt.

Seuraavalla viikolla soitin lapsettomuusklinikalle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hoitaja sanoi, että tule käymään varhaisultrassa, jotta voidaan katsoa onko siellä joku. Jännitin ultraa ihan hulluna, koska mietin vain, että mitä jos se on tuulimuna tai olen vain kuvitellut koko raskauden. Vielä matkalla ultraan kysyin mieheltä, että luuleeko hän siellä olevan joku. Mies vastasi, että hän on 90% varma asiasta, mikä lohdutti minua. Itse en ollut näin luottavainen, vaan pelkäsin tottakai pahinta. Vastaanotolla lääkäri kysyi minulta, että olenko nyt siis raskaana ja vastasin varovaisesti, että en tiedä, mutta ehkä! Kipitin ottamaan housut pois, että päästiin ultraamaan ja siellähän sitä sitten näkyi jotain!





Meiän pieni ihmisen alku, jota olisin voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Näin hänen sydämensäkin hienosti läpättävän, eikä hän edes näyttänyt kovin alkeelliselta. Lääkäri mittasi vauvan ja sanoi, että sikiön koko vastaa rv 7+6. Kuukautisten perusteella piti olla 8+1 ja sen lääkäri kirjoitti äitiyskorttiin sanoen, että sitä ei nyt muuteta, koska heitto on noin pieni. Nyt olen sitten virallisesti raskaana ja viikolla 8+6! Huomenna alkaa hassun raskauslogiikan mukaan jo kymmenes raskausviikko. Lääkäri onnitteli, jolloin sanoin varovasti kiitos. Kysyin heti perään, että milloin tästä saa alkaa iloita ja lääkäri vastasi keskenmenoriskin olevan tietysti olemassa, mutta se on niin pieni, että heti saa alkaa iloita. Fiilis on sanoin kuvaamaton ja tulen kirjoittamaan vielä tuntemuksistani paremmin myöhemmin, kun saan ajatukset lokeroitua. Tämä on nyt niin hienoa ja vaikuttaa lupaavalta. Ensimmäinen neuvola rv 9+3, joten ihan kohta! Se jännittää paljon.

Ihana kirjoittaa iloisia uutisia ensimmäistä kertaa tähän blogiin. Voi olla, että jatkossa koko blogin olemuskin muuttuu aurinkoisempaan suuntaan. Toivon ainakin niin!