Pahoittelut, että kerron asioiden etenemisestä näin myöhään. Lääkäri oli jo 12. toukokuuta. Luulin, että käynnillä vain juteltaisiin, mutta yllättäen jouduin tuolille jälleen ilman housuja ultraäänitutkimukseen. Ultralla tutkittiin olisikos yhtään munasolua kypsynyt ovulaatiota varten. Vasemmalta puolelta lääkäri löysi kasvuun lähteneen follikkelin, mutta kierron 13. päivänä se ei ollut vielä kypsynyt tarpeeksi ovulaatioa ajatellen. Olipa ainakin lähtenyt kasvuun! Hurraa!
Lääkäri ohjeisti minua tekemään ovulaatiotestejä muutaman päivän kuluttua, jotta nähtäisiin ovuloinko myöhään vai tapahtuuko ovulaatiota ollenkaan. Olinkin edellisenä päivänä ostanut kauppareissun yhteydessä ovulaatiotestejä. Mietin ovatko ne tyhjänpäiväisiä, mutta nyt sain ainakin lääkärin määräyksen tehdä niitä.
Mies oli muuten tällä käynnillä mukana hiljaa istuskellen. Käynnin jälkeen hän tokaisikin minulle, että tämänkö takia hän lähti töistä aiemmin. Olimme toimenpidehuoneessa ehkä vartin. En tiedä, mitä hienoa mies olisi halunnut kokea käynniltä, mutta minulle käynti oli ainakin mieleinen. Iloitsin koko päivän munasolustani! Oli helpottavaa kuulla, että kehossani sentään jotain tapahtuu. Vaikken ovuloisi, niin olen iloinen edistyksestä silti.
Lapsettomuuspoli on koko kesän kiinni ja avaa vasta elokuussa, joten lääkärissä käynnit ovat nyt tauolla, koska en suostunut laparoskopiaan. Syksyllä mietimme asiaa uudelleen ja puhuimme, että on myös mahdollista yrittää HSSG-tutkimusta uudelleen suuremmilla kipulääkkeillä ja lisäksi rauhoittavalla lääkkeellä. Haluan ehdottomasti kokeilla uudelleen, mutta tarvin kyllä kunnon lääkkeet. Mitenköhän milloinkaan selviän synnytyksestä, kun koin jo hirvittävää kipua pelkästään tuossa tutkimuksessa? Haluan kyllä synnytykseen kaikki mahdolliset lääkkeet ja kivunlievittäjät, jos synnytyssaliin ikinä pääsen. En ole pitänyt itseäni suurena jännittäjänä ja olen jotenkin ajatellut kestäväni hyvin kipua sekä toimenpiteitä. Vieläkin muistelen ihmetellen, miten jouduin sellaiseen paniikkiin HSSG-tutkimuksessa. Tarvin myös tukihenkilön mukaan (miehen), jos se minulle vielä tehdään. Ja tsemppaan sitten todella, nyt kun tiedän, että muuten joudun tähystystutkimukseen! Pakko kestää se kipu hyvän asian puolesta. Lisäporkkanana jotkut puhuvat raskautuneensa heti tutkimuksen jälkeisestä kierrosta, kun röörit on ikään kuin ''putsattu''.
Clomifeneistä sen verran, että nyt tässä kierrossa söin siis kierron 4-8 päivinä yhden tabletin. Lääkäri pohti, että sitä pitää nostaa ainakin kahteen tablettiin, ehkä jopa kolmeen. Mutta poli on nyt kiinni, joten siksi minun piti tehdä ovistestejä selvittääkseni tapahtuuko ovulaatiota vai ei. Jos ei, silloin minun on turha syödä Clomifeniä kesän aikana. Jos ovuloin, voin jatkaa samalla tavalla ja elokuun kierrossa tuplata määrä, kun pääsen taas ultraäänitutkimukseen. Mielessä pyörii paljon kysymyksiä tähän liittyen. Mitä jos en ovuloi? Joudunko luopumaan vauvahaaveista koko kesäksi? Sehän on pitkä aika. Mitä jos en ovuloi, mutta lääke olisikin auttanut ja jätän sen siksi syömättä. Eihän ovulaatiota tapahdu kaikilla naisilla joka kierrossa, vaikka söisikin Clomeja? Ja nyt tämä yksi kierto on ratkaiseva. Pian nähdään, kuinka meidän käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti