Hei kaikki kanssaihmiset! Blogi jäi pitkälle tauolle, koska koko lapsettomuusasia tuntui minusta henkisesti niin vaikealta käsitellä. Ajattelin, että poissa mielestä, ei suruja. Pitkän aikaa elettiin näin, mutta nyt koen henkistä vahvuutta kirjoitella siitä, mitä meille kuuluu.
Toivottu raskaus ei ole vieläkään saanut alkuaan, mutta rakkaus on lujittunut entisestään. Kumpikin olemme sitä mieltä, että näin läheisiä emme ole olleet koskaan. Parhaat ystävät, sielunkumppanit, toistemme puuttuvat palat. Onnellisia, vaikka ihan vain kahdestaan.
Avaan tulevissa postauksissa enemmän, miten matkamma lasta yrittäessä on kulkenut. On niin paljon asiaa, että pakko jaotella ajatuksia. Puoli vuotta blogihiljaisuutta, toiveita, yritystä, ei tuloksia, lukuisia lääkärikäyntejä, masennusta, vaikka mitä...
Positiivisin mielin kuitenkin. Kyllä se elämä vielä hymyilee :)
Mitä teille kuuluu?
Tervetuloa takaisin :) Blogiasi on ollut kiva lukea, joten ihmettelinkin hieman mihin olet kadonnut. Hyvä kuitenkin kuulla, että teillä menee nyt paremmin kuin koskaan, vaikka vauvahaave ei olekkaan vielä tuottanut tulosta. Tsemppiä teille kovasti <3
VastaaPoistaKiitos! Oikein kiva kuulla :) Itseäni harmitti myös yhtäkkiä kadota blogin ääreltä, mutta tilanne tuntui silloin niin vaikealta. Kyllä tämä tästä! Tänään kp2, joten pettymyksestä uuteen nousuun :D
Poista