Kärsin tällä hetkellä niin kovasta vauvankaipuusta, että vain huokailen. Mietin, kuinka ihanaa olisi pitää vauvaa sylissä, imettää ja tuudittaa uneen. Ja kuinka suloista olisi makoilla yhdessä sängyllä ja tuijottaa pienokaista silmiin. Edelleen näitä haaveita kohti taistellaan ja sinnikkäästi yritetään. Minä oikein kovasti toivon tulevani raskaaksi ja haluaisin intoilla asiasta, mutta mies on viileästi rauhallinen ja toteaa, että tulee jos on tullakseen. Yritän ottaa yhtä rauhallisesti kuin hän, sillä hötkyilemällä ei tule kuin stressiä. Mutta on niin ihanaa katsella netistä pinnasänkyjä ja hoitopöytiä ja ja....
Katselin myös tämän vuoden äitiyspakkauksen sisältöä. Vaikutti erittäin kivalta ja runsaalta. Olisi niin tehnyt mieli intoilla, mutta harmi vain, ettemme tule enään saamaan sitä. Ystäväni onneksi lohdutti minua, että ensi vuoden äitiyspakkaus on varmasti parempi. Toivottavasti meitä lykästää ja saan ensi vuonna intoilla tositarkoituksella.
Äitini taas kyseli eilen, että ettekö jo lasta voisi hankkia. Tokaisin vain, että emme hanki, vaan hankimme koiran. Hah! Äitini tietää, että avomiehelläni on ollut koirakuume jo pitkään, joten tykkään aina vastata tuohon painostavaan kysymykseen koiralla. Emme oikeasti ole hankkimassa koiraa. Mietittiin kyllä miehen kanssa eräs päivä, että on oikeastaan aika riski kysyä pariskunnilta, että ettekö voisi jo lapsia hankkia. Kysyjän kannattaisi miettiä, että ehkä pariskunta on yrittänytkin pitkään lasta, mutta ei syystä tai toisesta voi saada lasta tai ei vain ole vielä tärpännyt. Lapsettomuus on yleensä aika arka aihe, eikä siitä halua puhua. Vauvakyselyt ahdistavat minuakin, sillä meidän lapsemme olisi jo syntynyt, jos olisi ekasta kierrosta tärpännyt. Ollaan nyt yritetty lasta 10kk eli melkein vuosi.
Onneksi kannustitte minua hakeutumaan lääkärin puheille epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi, sillä asia on mennyt eteenpäin. Kerron lisää ensi postauksessa!
Voin samaistua tunteeseesi tuosta vauvan kaipuusta. Meillä meni mieheni kanssa niin että 6kk "yrittämällä yritettiin" eikä tullut mitään. Olin aivan helisemässä tunteitteni kanssa ja olin aivan varma, että en voi ikinä edes tulla raskaaksi. Mitä enemmän ajattelin asiaa sitä mahdottomammalta se tuntui... Päätimme aloittaa kondomien käytön uudestaan 6kk jälkeen. Parisuhteessakin alkoi näkyä turhautumisemme.
VastaaPoistaKului 2kk ja päätimme, että aloitamme "varmat päivät" ja että alamme miettimään vauvaa vasta puolen vuoden kuluttua, jolloin mieheni on saanut aikuiskoulutuksensa päätökseen.
Klassisesti tulin samantien raskaaksi, eli meidänkin "projektissa" meni 10 kiertoa. Kortsut lopetettiin 7.syyskuuta ja plussatesti tehtiin 27.syyskuuta. Eli ehkäisy jäi kesken kierron pois ja neuvolatätikin ihmetteli olinko mennyt päivissä sekaisin, kun lappuja tutkaili. Pojan pitäisi syntyä tässä kuukauden sisällä toivottavasti.:)
En nyt missään nimessä sano, että lopettakaa yrittämästä...olisin itse voinut syyllistyä henkirikokseen, jos joku olisi sanonut minulle niin yritys aikana, mutta jotain perää sillä oman kokemuksen mukaan on. Tsemppiä sinne kovasti. Jään seuraileen miten teillä edistyy.:)
ps. Raskauden itse tajusin 3yötä kestävistä menkkakivuista, jotka aina hiipuivat vähän ajan päästä pois. Menkkojen oletetusta alkamispäivästä neljäntenä päivänä plussasin vieläkin hieman haalean, mutta selkeän plussan.
Kiitos kommentistasi ja tervetuloa seuraamaan ''projektiamme'' :) Olen huomannut, että muiden positiiviset elämänkokemukset auttavat itseäkin jaksamaan myllerryksen keskellä. Tuntuisi niin kurjalta alkaa taas käyttämään ehkäisyä, kun ei vauvaa kuulu. Sitäkin ollaan kyllä joskus miehen kanssa mietitty. Todettu, ettei ole mitään järkeä alkaa maksamaan ehkäisystä, kun en näytä tulevan muutenkaan raskaaksi :D Ja näyttää nyt tosiaan siltä, että jos haluamme vauvan, niin tarvitaan vähintäänkin lääkkeellistä apua.
PoistaOnnea teille pian syntyvästä pikkuisesta! Jännät ajat edessä :)